Kohtukuoleman riskistä tulee kertoa vanhemmille

Tilastokeskuksen vuosien 1998-2005 tietoihin perustuen vuosittain keskimäärin viisisataalasta kuolee äitinsä kohtuun tai synnytyksen aikana. Määrä vastaa vuosittain liikenteessä menetettyjä ihmishenkiä.


Syntymättömän lapsen kuolema on keskenmeno, kun lapsi kuolee kohtuun ennen 22. raskausviikkoa. Keskenmenot ovat yleisiä, ja äidit ovat tietoisia raskauden alkuun liittyvistä riskeistä.

Kohtukuolema tapahtuu 22. raskausviikon jälkeen, josta useimmat kuulevat vasta ensi kertaa sen osuessa omalle kohdalle. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa. Usein kuolleena syntyvät vauvat ovat täysin terveitä, eikä kuolemalle löydy koskaan mitään syytä.

Ulkopuolisen on joskus vaikea nähdä sitä tuskaa ja surua, jota kohtukuoleman kokenut perhe joutuu käymään läpi. Jopa läheiset ihmiset saattavat pysytellä hämmennyksissään etäällä, kun eivät tiedä, miten kohdata perhe kohtukuoleman jälkeen. Jos lapsi olisi ehtinyt elää syntymänsä jälkeen, suhtautuminen olisi toisenlaista. Surua helposti mitätöidään lausahduksilla "tehän olette vielä nuoria" tai "onhan teillä onneksi eläviä lapsia".

Meille kohtuun kuollut lapsi on ollut olemassa jo odotusaikana äidin mahassa potkiessaan ja vahvasti läsnä tulevaisuuden suunnitelmissa ja unelmissa. Kohtuun kuollut lapsi on aina osa perhettä, eikä uusi vauva voi korvata kuollutta lasta, sen tietää jokainen lapsensa menettänyt.

Kokemuksiemme mukaan sairaaloiden ja kuntien käytännöt perheen tukemiseksi kohtukuoleman jälkeen vaihtelevat suuresti. Joillekin perheille kriisiapua on tarjottu heti lapsen kuoleman jälkeen jo sairaalasta, osalle neuvolasta, mutta liian usein perhe joutuu itse hakemaan apua selvitäkseen pahimman yli.

Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys, Käpy ry, on laatinut sairaaloissa jaettavankirjallisen tukipaketin, jonka tarkoituksena on toimia ensiapuna ja lohduttaa kuolemankokenutta perhettä. Tämä tukipaketti saattaa jäädä ainoaksi konkreettiseksi avuksi, jonka kohtukuoleman kokeneet sairaalasta saavat.

Kuntien tulisi huolehtia tukiverkosta joko sairaalan tai oman neuvolan kautta, josta apua tarjottaisiin suoraan sitä tarvitsevalle. Sairaalajakson aikana, lapsen kuoleman toteamisesta jälkitapaamiseen, perhettä voi hoitaa moni eri lääkäri. Kun kysymyksiä jälkeenpäin tulee, perhe ei yksinkertaisesti tiedä, keneltä kysyä. Mitä lääkärien jatkuvalla vaihtumisella saavutetaan? Kohtukuoleman syy tuskin selviää paremmin.

Käpy ry kouluttaa myös sairaaloiden henkilökuntaa ja osallistuu erilaisiin tutkimuksiin, joilla pyritään parantamaan hoitohenkilökunnan valmiuksia kohdata lapsensa menettänyt perhe. Silti perheet joutuvat satunnaisesti kärsimään hoitohenkilökunnan ajattelemattomasta käytöksestä. Toivomme, että perheen jälkihoitoon paneuduttaisiin syvällisemmin ja kohtukuolemaan suhtautuminen sisältyisi jo lääkärien ja muun henkilökunnan koulutukseen.

Kuolleen lapsen synnyttänyt äiti on oikeutettu normaaliin äitiyslomaan. Yleisen käytännön mukaan isälle myönnetään 1-2 viikon sairausloma. Isien edellytetään hautaavan surunsa ja palaavan pian töihin, vaikka kotiin jää epätoivoinen ja shokissa oleva äiti, jonka puolesta hän joutuu pelkäämään. Normaalin isyysloman myöntäminen takaisi koko perheelle yhteisen ajan, joka auttaisi sopeutumaan uuteen muuttuneeseen tilanteeseen - siihen, että vauva ei tullutkaan kotiin.

Kohtukuoleman vaaran tiedostaminen ei tee raskaudesta vaikeampaa, tietäväthän äidit myös muista raskauteen liittyvistä riskeistä kuten mahdollisuudesta synnyttää vammainen lapsi. Riskin tiedostaminen ennalta voi auttaa, kun kaikki ei sujunut toivotusti. Asian avoin käsittely auttaisi meitä ja läheisiämme kääntämään raskaan surumme rakkaaksi muistoksi lapsesta, jota emme saaneet pitää luonamme.

Krista Jaatinen kohtukuolemaäiti Miikka Viitala puheenjohtaja Käpy ry