Ammattiyhdistysliike, kaiken pahan vai monen hyvän äiti?

Ammattiyhdistysliikkeen parjaaminen ja syyttäminen milloin mistäkin asiasta on nykyään lähes päivittäistä. Lehtien mielipide- ja keskustelupalstat pursuavat toinen toistaan oudompia väitteitä liittojen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Ay-liikkeen arvosteluun voi joissakin tapauksissa olla aihettakin, mutta suurimmaksi osaksi tekstit taitavat olla peräisin työnantajapuolen ja heitä hännystelevien ideologisen herätyksen saaneiden ”trollien” tai muiden ”karannien” kynästä.

Näillä ammattiyhdistysliikkeen vastaisilla tahoilla on käytössään massiiviset resurssit ja kun poliittinen ilmapiirikin on ollut suopea ay-liikkeen mollaamiseen ja sen saavutusten vähättelyyn, on monen mieltä jatkuva loanheitto alkanut muokata tuohon mollaajien tahtomaan suuntaan.

Jos joku uskaltaa tai kehtaa puolustaa ay-liikkeen saavutuksia ja tarpeellisuutta, saa puolustaja helposti änkyrän, menneen maailman puolustajan maineen. Varmasti minäkin pääsen Pohjalaisen tekstaten-palstalle ja saan uusia, hassuja lempinimiä, jos tämä tekstini julkaistaan.

Ay-liikkeen saavutusten luettelo on pitkä, niin pitkä, että jos yrittäisin sitä tähän juttuun lisätä, ei tekstiäni varmasti julkaistaisi. Rohkenen kuitenkin muutaman asiakokonaisuuden, jotka eivät ole tulleet taivaan lahjana, vaan ay-liikkeen vaatimuksesta, muistin virkistämiseksi tähänkin laittaa.

Ammattiliitojen vaatimuksesta meillä on lait koskien mm. työturvallisuutta, vuosilomaa (kesä- ja talviloma), työaikaa (8 tunnin työpäivä/ 40 tunnin työviikko), työttömyysturvaa ym. ym. Työehtosopimuksista löytyvät määräykset vähimmäispalkoista, sairausajan palkanmaksusta, työajanlyhennysvapaista (= pekkasista), arkipyhäkorvauksista jne.

Kaikki nämä ovat tänä päivänä niin itsestään selviä asioita, että niitä ei heti mielletä ay-liikkeen saavutuksiksi. Ajatellaan, että ne ovat vain jostain tulleet ja tulevat aina näin olemaan.

Varmasti joistakin asioista olisi lainsäädännöllä ilman ay-liikettäkin säädetty ja työpaikoilla olisi muodostunut erilaisia käytäntöjä, mutta varmasti työntekijän vinkkelistä katsottuna ne olisivat nykyisiä lakeja ja sopimuksia huonompia.

Mikään ei myöskään ole pysyvää, eikä saa tietysti ollakaan. Ilman neuvotteluvoimaa palkansaajan asemaa heikennetään yllättävänkin nopeasti.

Ilman ay-liikettä meiltä palkansaajilta olisi viimeisen vuoden aikana heikennetty jo monia itsestään selvinä pidettyjä asioita: ylityökorvauksia, arkipyhäkorvauksia, sairausajan palkkaa, sunnuntaityökorvauksia, lomarahaa jne. Edelleen näihinkin etuihin ollaan puuttumassa ja vain vahva ay-liike pystyy nuo hyökkäykset torjumaan.

Onneksi meillä on ay-liike, monen hyvän asian äiti, joka on edelleen vahva ja toimii saman asian puolesta, jonka takia se aikoinaan perustettiinkin – palkansaajien neuvotteluvoiman lisäämiseksi.

Mikko Mäkynen

aluetoimitsija

Metallityöväen Liitto Ry

Vaasa

Kommentoi