Pitääkö vain suvaita, kun kyse maahanmuuttajista

Nuorin tyttäremme tuli kotiin ja sanoi aikuisten miesten vihellelleen ja huudelleen hänen peräänsä, kun hän oli tulossa polkupyörällä kotiin kunnan keskustasta.

Pelästyimme ja järkytyimme uutisesta luonnollisesti. Olihan tyttäremme vasta 13-vuotias ja ikäisekseen varsin pienikokoinen, joten häntä ei mitenkään voinut luulla täysi-ikäiseksi tai edes 16-vuotiaaksi.

Kyselimme tapahtuneesta lisää ja ilmeni, että miehiä oli ollut viisi tai kuusi. Tarkemmin tytär ei ehtinyt laskea, koska hän pyrki heistä etäälle mahdollisimman nopeasti. Samalla ilmeni, että huudelleet miehet eivät olleet suomalaisia puheen ja ulkonäön perusteella. Tämä aiheutti sekavia tunteita, että mitäs nyt.

Jos huutelevat miehet olisivat olleet suomalaisia, olisin puuttunut asiaan saman tien eikä se olisi ollut ongelma, koska yleinen mielipide olisi langettanut ankaran tuomion. Tätä jokainen voi tykönään miettiä. Kun huutelijat olivat maahanmuuttajataustaisia aikuisia miehiä, en voinutkaan puuttua asiaan.

Jos olisin mennyt itse kovistelemaan herroja, olisi rasismi- ja natsikortit otettu käyttöön. Käyttäytymiseni olisi tulkittu vihapuheeksi eikä siitä ole pitkä matka viharikokseen. Pelkkä merkintä vihapuheesta tai -rikoksesta taitaisi lopputuloksena aiheuttaa itselleni irtisanomisen virastani, kun taas paikkakunnan turvallisuus ei lisääntyisi mitenkään. Kaltoin kohdellut aikuiset maahanmuuttajataustaiset miehet voisivat jatkaa harrastustaan.

Maahanmuuttajien myötä yleiseen keskusteluun on noussut suvaitsevaisuus ja se, että suvaitsevat ja suvaitsemattomat eivät ymmärrä toisiansa tai toistensa ajattelutapaa. Oman suvaitsevuuteni raja tulee vastaan viimeistään alaikäisten häirinnässä. Nyt asian koskiessa omaa perhettä tämä raja on räikeästi ylitetty.

Juha Kalliomäki

Tervajoki

Kommentoi