Lukijoilta: Sudet puhuttavat eikä suotta

Viimeaikaiset runsaat susihavainnot asutusten läheisyydessä kertovat osaltaan kannan runsaasta kasvusta. Susien saapuessa asuinympäristöön ne herättävät pelkoa. Se on selvää ja täysin ymmärrettävää ja itsesuojeluvaiston mukaista reagointia.

Susi on edelleen petoeläin ja on täysin mahdollista, että käy myös ihmisen päälle, vaikka susien puolestapuhujat toisin väittävät. He vetoavat, ettei Suomessa ole yli sataan vuoteen susi käynyt ihmisen kimppuun (mikä ei tosin pidä paikkansa, mutta sen verran, kun tappanut viimeksi Suomessa).

Hyvä kun näin on, mutta sille on myös hyvä selitys se, että susikanta on ollut lähes sen sadan viimeisen vuoden ajan riittävän alhainen ja kanta on rajoittunut pääosin Lappiin ja Itä-Suomeen rajaseudulle, jossa on isot erämaat.

Nyt kanta on voimakkaasti lisääntynyt ja levittäytynyt Länsi-Suomeen, jossa asutus on huomattavasti tiheämpää ja erämaat suhteessa Lappiin ja Itä-Suomeen olemattomat.

Susi on edelleen petoeläin ja saalistaja. Kun ruoka käy metsissä vähiin, niin yhä rohkeammin ne tulevat ihmisasutuksen läheisyyteen etsimään saalistaan ja ensisijaisesti saaliiksi päätyvät lemmikit, jotka ovat helpoimmin saalistettavissa.

Laumana sudet ovat taitavia saalistajia ja myös ihmistä pelkäämättömiä. Joka toisin väittää, niin haluan nähdä, miten hän itse pelkäämättä astelee Ähtärissä eläintarhan susiaitauksen keskelle ja osoittaa, että eivät tee ihmiselle mitään. Siellä sudet ovat sentään tottuneet ihmisiin ja saavat ruokansa kannettuna ja ovat kylläisiä.

Oravaisten tilanne viimeisimpänä kertoo hallintomme kyvyttömyydestä suojella kansalaisia. Eikö kansaedustajien ensisijainen tehtävä ole luoda lakeja, jotka suojelevat kansalaisia, eikä istua eduskunnassa väittelemässä siitä, onko susi peto vai vaaraton metsän eläin?

Haluaisin nähdä ne poliitikot, jotka suojelevat susia sellaiseen ääripisteeseen, joka kuitenkin uhkaa maalla asuvien ihmisten arkielämää niin, että he lähettävät aamupimeällä omat lapsensa kahden, kolmen kilometrin koulutaipaleelle kävellen tai pyörällä tietäen, että alueella liikkuu jatkuvasti susi tai susilauma. Valitettavasti sen todellisuuden kanssa he itse eivät elä.

Sen todellisuuden keskellä elää kuitenkin tällä hetkellä liian moni suomalainen. Ei näin voi eikä saa olla!

Ellemme tee pikaisesti kantaa harventavia päätöksiä, on vain ajan kysymys milloin ensimmäinen ihmisuhri osuu kohdalle. Toivottavasti se ei ole pieni lapsi eikä koululainen. Näin tapahduttua on turha lehdissä kirjoitella, että kyseessä oli vain yksittäinen häirikkösusi. Sudesta puhuttaessa on aina kyse petoeläimestä.

Sutta ei tarvitse tappaa sukupuuttoon asti, mutta kannan on pysyttävä sellaisena, että eivät tuppaa asutusten läheisyyteen. Silloin susikanta on kohdallaan, kun niitä ei liiku asutusten liepeillä, eikä ihmisten tarvitse elää alituisessa pelossa itsensä, lastensa sekä lemmikkieläintensä puolesta.

Ei ole vaikea tehdä päätöstä, että taajama-alueella ja asutusten lähettyvillä liikkuville susille annetaan välitön kaatolupa. Kyse on poliittisesta tahdosta eikä mistään muusta. Ei petovihassa vaan ihmisten ja aivan erityisesti lasten suojelemisen puolesta

Kari Hietamäki (msk.)

kunnanvaltuutettu

Mustasaari

Kommentoi