Lukijoilta: Hampaatonta suurpetopolitiikkaa

Antti Kurvisen kirjoitti tällä palstalla 24.3 susiongelmasta ja pihoihin tungeksivien susien aiheuttamasta turvallisuusuhkasta.

Ongelman korjaamiseksi hän esitti metsästyslakia muutettavaksi niin, että susi voitaisiin tapaa aina kun se tulee ihmisasutuksen lähettyville ja uhkaa kestämätöntä turvallisuuden tunnetta.

Yhdyn edustajakollega Kurvisen huoleen.

Olen kansanedustajakautenani tehnyt 18 maasuurpetoja koskevaa kirjallista kysymystä, niistä yhdeksän on liittynyt susiin.

Kysymyksiini ovat vastanneet ministerit Koskinen, Orpo, Tiilikainen ja Leppä. Jokainen voi tutustua kysymyksiini ja ministereiden antamiin vastauksiin eduskunnan sivuilla.

Osa kysymyksistä on johtanut toimenpiteisiin, osa ei ole aiheuttanut muutoksia.

Olen pannut ilolla merkille, että 24.10.2017 jättämäni kysymys KK 457/2017 suden siirrosta suojeludirektiivin liitteeseen V koko maan alueella, on vauhdittanut ministeriön ponnisteluja suden suojelustatuksen muuttamiseksi.

Valitettavasti EU–asioiden käsittely kestää useita vuosia.

Metsästyslakimme muuttaminen vie aikaa vähintään vuoden, joten akuutin pihasusiongelman ratkaisuun menettely on liian hidas.

Kun lumi sulaa lakeuksilla kuukauden sisään, pitää lumijäljiltä tapahtuvaan pyyntiin päästä heti. Meillä ei ole aikaa lakimuutoksiin, vaan nyt on uskallettava tehdä nykylainsäädäntöön tukeutuen erittäin nopeita ratkaisuja.

Nyt tarvitaan päättäjiltä suoraa luontoa ja siviilirohkeutta.

Meillä on jo voimassa pakkotilasäännös. Myös Poliisilaki 2. luvun 16. pykälä antaa poliisille oikeuden viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä.

Tätä pykälää sovellettiin muutama viikko sitten Jepualla.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan suden kaatokiintiö on metsästysvuosina 2016-2018 poronhoitoalueen ulkopuolella 53 eläintä.

Tähän kiintiöön kuuluvat mm. kolareissa kuolleet ja poliisilain perusteella lopetetut eläimet.

Joitakin eläimiä on jäänyt autojen alle ja joitakin on poliisin määräyksestä lopetettu, mutta arvioni mukaan vielä olisi jäljellä yli kolmekymmentä lupaa.

Lupia on käyttämättä mutta poistolupia ei vaan myönnetä.

Minä ja moni muu kysymme, minkä takia maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima riistakeskus ei myönnä poistolupia?

Mikä on syy?

Olen keskustellut useita kertoja asiasta ministeri Lepän kanssa ja kehottanut häntä antamaan poistolupapäätöksiä tekevälle poliittista tukea ja selkänojaa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Tässä on keskustapuolueen varapuheenjohtaja Kurvisella paikka kantaa vastuutaan ja tukea ministeri Leppää ja samalla Suomen riistakeskusta, jotta siellä uskalletaan reippaammin tehdä poistolupahakemuksiin myönteisiä päätöksiä.

Tarvittaessa minä tulen Kurviselle kaveriksi.

Jos selkeä linjamuutos poistolupahakemuksiin saadaan aikaan, on mahdollista vielä näillä lumilla poistaa nuo kiintiössä olevat eläimet ja näin vähentää oleellisesti myös pihakäyntejä, sillä metsästetyksi joutuessaan sudet alkavat karttaa ihmistä ja vetäytyä metsiin.

Reijo Hongisto
Sinisten kansanedustaja Vimpelistä

Kommentoi