Kysyntä ruotsinkielen osaajista ylittää tarjonnan

Kuluneella viikolla eduskunnassa käsiteltiin kansalaisaloitetta ruotsin kielen opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi. Aloitteen tekijät perustelevat esitystään muun muassa oppilaitten rajallisella oppimiskyvyllä ja pakollisuuden aiheuttamalla motivaation heikkenemisellä.

Kumpikaan väite ei kestä kriittistä tarkastelua. Nuorten lasten kyky oppia uusia kieliä on miltei rajaton. Juuri siksi ruotsin ja muidenkin kielten opetusta peruskoulussa pitäisi aikaistaa nykyisestä. Ruotsin opiskelun voisi mielestäni hyvin aloittaa jo kolmannella luokalla.

Motivaationpuute-argumentti on yhtä ontto. Ympäri maailmaa ”pakotamme” päivittäin lapsia oppimaan esimerkiksi historiaa, matematiikka ja englantia. Johtaako tämä lasten osalta motivaation heikkenemiseen?

Rohkenen väittää, että aloitteentekijöiden motiivit suurelta osin ovat asenteellisia ja sen seurauksena myös perustelut hataralla pohjalla.

Tosiasiallinen ongelmamme ei ole toisen kansalliskielemme ruotsin pakollinen opiskelu koulussa, vaan pikemminkin se miten pystyisimme luomaan oppilaille mahdollisuuksia opetella vielä aikaisemmassa vaiheessa muita kieliä kuin pelkkää englantia.

Kaksi merkittävää havaintoa tähän liittyen on, että siellä missä kielikylpyä on tarjolla, kysyntä ylittää useimmiten tarjonnan ja niissä kunnissa esimerkiksi Itä-Suomessa, joissa venäjän kielen osaamisesta olisi hyötyä, sitä ei tarjota ala-asteella, vaikka kunnalla olisi tähän koululainsäädännön mukaan kaikki mahdollisuudet.

Ruotsin kielen osaamiselle on tarvetta yhtä lailla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ruotsin osaaminen eri ammateissa liittyy osaltaan perustuslaissa ja kielilaissa säädettyihin kielellisiin oikeuksiin. Valtion ja kuntien on turvattava sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet.

Tämän keskeisen oikeuden toteutuminen kaikilla julkisen sektorin aloilla ei valitettavasti tänä päivänä onnistu. Monella alalla on jo kauan ollut merkittäviä vaikeuksia rekrytoida ruotsinkielentaitoista henkilökuntaa niihin tehtäviin, joissa sitä perusoikeuksien toteutumiseksi tarvitaan.

Myös yrityspuolella kysyntä ruotsinkielen osaajista ylittää tarjonnan. Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani ja näillä työmarkkinoilla ruotsin kielen osaaminen on huomattava etu.

Kansalaisaloite ruotsin muuttamisesta vapaaehtoiseksi aineeksi kouluissa on myös ilmiselvässä ristiriidassa nykyisen hallituksen yksimielisesti ilmaiseman tahdon kanssa. Joulukuussa 2012 hallitus nimittäin teki periaatepäätöksen uudesta kansalliskielistrategiasta, joka tähtää kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseen pitkälle tulevaisuuteen.

Meidän olisikin panostettava energiamme siihen, että lapsemme oppivat yhä enemmän kieliä, ei siihen että he oppivat vähemmän. Jo yhdenvertaisuudenkin toteutumisen kannalta katson, että jokaisella oppilaalla myös tulevaisuudessa tulee olla oikeus oppia molempia kansalliskieliä.

Anna-Maja Henriksson (r.)

oikeusministeri Pietarsaari