Kuntien sumea tilanne

Sote-uudistus vie sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun pois kunnilta. Samalla siirtyy yli puolet kuntien budjeteista jättimäisten sote-alueiden hallintaan. Sote-uudistuksen valmistelu on siirretty suljettujen ovien taakse. Julkista keskustelua eivät valmistelijat halua.

On kohtuutonta edellyttää, että kuntapäättäjät ottaisivat päättäväisesti kohtalon omiin käsiinsä ja etenisivät esimerkiksi kuntaliitoksissa rohkeasti eteenpäin. Erityisiin kuntajakoselvityksiin ei ole juuri nyt kaupunkiseuduilla tarvetta, koska kuntien tulevaa kohtaloa muovaavat reunaehdot ovat täysin hämärän peitossa.

Ensin on pystyttävä päättämään sote-uudistuksen konkretia. Kun se on tiedossa, on aika pohtia kuntien uutta ideaa ja roolia. Vasta sen kirkastuttua on kuntaliitospohdintojen aika.

Ennen sote-selkeyttä saattaa tapahtua vielä paljon. On mahdollista, että järkevän hallintomallin kehittäminen ei onnistu kaavailtujen maantieteellisesti ja toiminnallisesti erittäin ongelmallisten jättialueiden avulla. Uudistus siirtyy seuraavalle hallitukselle.

Sote-palvelujen järjestämisalueet on luultavasti määriteltävä uudelleen. Todennäköisesti päädytään noin kymmeneen alueeseen. Niiden avulla voitaisiin organisoida koko aluehallinto. Erirajaisuuden sekavuudesta päästäisiin selkeyteen. Pohjanmaan maakunnissa sopiva uusi hallintoalue olisi vanha Vaasan lääni.

Voidaan päätyä sittenkin pohtimaan Ruotsin maakäräjämallin sovellutusta, jossa aluehallintoon tulisivat vaalit ja verotusoikeus. Tässä asetelmassa kuntien ja uuden aluehallinnon työnjaon ideoiminen saattaisi olla mielenkiintoista ja innostavaa. Suunniteltujen sote-alueiden ja kuntien välisen vuorovaikutuksen pohdinta on ainakin kuntien näkökulmasta epäselvää, väkinäistä ja ylhäältä johdettua.

Kuntien on viisasta edetä hitaasti. Hätiköiminen voi synnyttää tarpeettoman suuria kuntia, joissa paikallisdemokratia ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet hiipuvat.

Erityisiä kuntajakoselvityksiä tekevät eivät ole uusien kansalaisvaikuttamisen välineiden asiantuntijoita. Mieluummin he tekevät karttaharjoituksia. Tällaista on pinnallistuneen median helppo myötäillä. Sisällöstä viis, kunhan sosiaalinen media ja anonyymit tekstiviestipalstat kohisevat.

Selvittäjien ehdottamat kuntien yhdistymissopimukset ovat lähidemokratian katsannosta puutteellisia eivätkä herätä kovinkaan hääviä vastakaikua erityisesti suurten kaupunkiseutujen maaseutukunnissa, jotka ehdotetuissa suurkunnissa ovat jäämässä periferiaksi.

Valtionvarainministeriö suosii suurkuntiin myönteisesti suhtautuvia kuntajakoselvittäjiä. Tällainen syö uskottavuutta.

Pahimmillaan kuntaliitosesityksissä silvotaan vielä tällä hetkellä elinvoimaisia kuntia kahtia. Lopullisesti harhaudutaan ja menetetään loppukin uskottavuus, jos tällaisia esityksiä maakuntamediassa tervehditään raikkaina ja ennakkoluulottomina irtiottoina.

Esitän sympatiani Isonkyrön asukkaille ja päättäjille, jotka Pohjanmaalla ovat ilman omaa syytään joutumassa tällaisen puoskarimaisen spekuloinnin (Pohjalainen 23.5.2014) kohteeksi.

Hannu Katajamäki

Aluetieteen professori Vaasan yliopisto