Britannian brexit, EU ja euro

Britannian EU-eroäänestyksen tavallaan yllättäneestä tuloksesta, sen vaikutuksesta Euroopan Unioniin ja yhteisvaluutta euroon on kirjoitettu juhannuksen jälkeen paljon. Ja useilta eri kanteilta. On väläytelty Suomen eroa, on manattu euroa alimpaan kellariin, on pelätty koko Euroopan hajoamista jälleen keskenään kinasteleviksi klikeiksi, on pelätty valuuttakurssien romahdusta - melkoinen kaaos siis.

Olin itse toukokuun Lontoossa ja luonnollisesti seurasin brexit ja bremain -leirien viestintää sikäläisestä paikallismediasta. Ekonomina odotin talouden järjen äänen voittavan ja brittien äänestävän EU:ssa pysymisen puolesta - miksi brititkään haluaisivat romahduttaa puntansa arvoa, vaikeuttaa kauppasopimuksia, hankaloittaa taloutensa toimintaa ja aloittaa kallista, vuosia kestävää neuvotteluprosessia, jonka lopputuloksena tilanne voisi periaatteessa vain huonontua?

No väärässä oltiin. Onneksi en periaatteestakaan ikinä lyö vetoa, kun arvaustarkkuus on tätä luokkaa.

Mitä brittien motivoimana Suomen EU- ja euroerosta haaveilevat haikailevat? Se ei ole ihan selvinnyt argumenteista. Markkaa takaisin? Joo, minäkin tykkäsin omasta valuutasta, mutta pienipalkkaisena, asuntovelkaisena pätkätyöläisenä olen ollut äärettömän onnellinen vakaasta valuutasta, jota ei voida yllättäen devalvoida. Vientiteollisuushan devalvoinnista toki hetkellisesti hyötyi, tavallinen säästäjä kärsi.

Käsittämättömän pitkään äärimmäisen matalana pysynyt yleiseurooppalainen korkotaso on mahdollistanut paitsi oman kodin, myös muutaman sataprosenttisesti lainoitetun sijoitusyksiön hankkimisen eläkepäivien turvaksi, pätkätöistä ja tutkimusapurahoista kun ei tunnetusti pakkaa sitä eläkettä kummoisesti kertymään. Kun vielä muistaa ajan, jolloin valtion takaama halpakorkoinen opintolaina, siis se, jota oli syödäkseen pakko nostaa, huiteli takaisinmaksuvaiheessa 12 prosentin korkotasolla ja asuntolainat kipusivat kohti 20 prosenttia, ei silloin olisi ollut uskallusta ottaa taloudellista riskiä ja tarjota opiskelijoille hyviä vuokra-asuntoja. Hyvä jos olisi lainaa omaa kotia varten saanut.

Tätä aikaako tosiaan halutaan takaisin? Taloudellista epävarmuutta, niukkuutta hyödykkeistä, protektionismia, joka jopa esti ulkomaisten omenoiden tuonnin, vaikka kotimaisia ei enää saanut? Aikaa, jolloin banaani oli eksoottisimmasta päästä hedelmätiskillä ja ulkomaanmatkailu tarkoitti lauttamatkaa Uumajaan?

Britit joutuvat nyt kokeilemaan, millaista on sulkea itsensä ulkopuolelle. Estääkö se niiden parjattujen ”puolalaisten putkimiesten” saapumisen korjaamaan haljennutta putkea, vai rajoittaako ainoastaan brittien omia ulkomaantyöskentelymahdollisuuksia? Entä jos kaikki EU-taustaiset lääkärit ja hoitajat häädetään pois, kuka hoitaa jatkossa sairaita maassa, joka uskoi valheellisiin terveydenhoidon rahoituslupauksiin?

Hajoaako koko Iso-Britannia Pikku-Britanniaksi, skotithan tuossa taannoin onnistuivat äänestämään itsenäisyyttään vastaan pelätessään joutuvansa EU:n ulkopuolelle.

Nyt Englanti ja Wales ovat upottamassa yhteistä laivaa, joten soutavatko Skotlanti ja Pohjois-Irlanti EU-mantereelle? Elämme mielenkiintoisia, joskin huolestuttavia aikoja.

JOHANNA AHOPELTO
vaasalainen yrittäjä ja tutkija

Kommentoi