Vastenmielistä vaalihäirintää

Monenlainen ilkivalta, vahingonteko, häiriköinti ja jopa fyysinen väkivalta ovat näiden eduskuntavaalien yksi erikoispiirre. Ei riitä, että joitakin satunnaisia vaalijulisteita olisi revitty tai sotkettu.

Tuhotyö on ollut esimerkiksi Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla poikkeuksellisen laajaa ja suoraviivaista, eikä muualla päin Suomea käsirysyiltäkään ole vältytty.

Kaikkein suunnitelmallisimman ilkivallan kohteeksi on tähän mennessä joutunut keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Mari Kiviniemi.

Hänen kymmenien mainostensa päälle liimattiin Helsingissä herjajulisteita, joilla eläinaktivistit tekivät Kiviniemestä pilkkansa kohteen.

Tahallinen tihutyö oli kaiken lisäksi toteutettu niin huolella, että nopeasti vilkaisten aktivistien liimaamia julisteita oli vaikea erottaa oikeista vaalimainoksista.

Pohjalaismaakunnissa eivät hävitystyön tekijät ole välittäneet nähdä yhtä paljon vaivaa kuin eläinaktivistit pääkaupungissa.

Käytössä ovat olleet kovemmat otteet ja karkeammat työkalut kuten tulitikut tai leka.

Lakeudelta on esimerkkejä ainakin poltetusta mainoslakanasta, ja selvää on tehty varsin vankkatekoisestakin mainostelineestä, jota on mahdotonta saada hajalle moukaria kevyemmillä työkaluilla.

Liikkeellä hämäräpuuhissa on ollut iso joukko ihmisiä, sillä tuhotyö on melko laajamittaista.

Erityisen helppoja kohteita näyttävät olevan kevyet tienvarsimainokset, joita on revitty ja töhritty varsin suuri määrä ympäri lakeutta.

Tuhoa on saatu niin paljon aikaan, että aivan yksittäisinä tapahtumina niitä ei voi pitää.

Näissä vaaleissa ja tässä ajassa on jokin tekijä, joka on saanut tuhotyöt ja vihanpurkaukset riistäytymään.

Mikä tuo tekijä on, sitä on vaikea tunnistaa.

Syyksi on tarjottu niin talouden lama-aikaa kuin mediaakin.

Vaalituloksesta odotetaan selvää protestia äänestäjiltä, ja ehkä tihutyöt ovat ainakin osittain niiden protesti, jotka eivät enää usko äänen voimaan vaan ovat valmiita "vaikuttamaan" suoralla toiminnalla.

Yhteiskunnan on vaikea puolustautua vaalihäirinnältä, niin vastenmielistä kuin nyt nähty ilkivalta onkin.

Poliisille julisteiden tuhoamisesta ei yleensä edes ilmoiteta. Myös virkavallan voimavarat puuttua pahantekoon ovat erittäin rajalliset.

Kyse on suunnilleen yhtä hankalasta asiasta kuin esimerkiksi kaupunkiympäristön töhrimisessä.

Jos tekoa ei kukaan ole näkemässä, poliisin on hyvin vaikeata päästä töhrijän jäljille.

Mielenkiintoinen on se mahdollisuus, että asialla voisivat olla myös kilpailevien ehdokkaiden voimat.

Sitä ei täysin voi sulkea pois. On sellaista tapahtunut aikaisemminkin.

Niin tai näin, häirintäilmiö on suorastaan inhottava ja pitäisi saada tavalla tai toisella loppumaan.