Talvisodan henki pelasti Suomen itsenäisyyden

Maanantaina on kulunut 70 vuotta siitä kun Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota alkoi. Sotaa edelsivät koko alkuvuoden käydyt neuvottelut, joissa kokoomuslainen J K Paasikivi ja sosialidemokraatti Väinö Tanner pelasivat aikaa.


Neuvostoliitto halusi ottaa tai jopa ostaa Suomenlahden saaria ja Hankoa tukikohdakseen. Tanner empi ja uskoi Neuvostoliiton rauhanomaisia vaatimuksia Paasikiveä enemmän. Suomesta neuvottelijoille ei annettu mitään valtuuksia. Talvisodan alettua Tanner pohti kirjeissään, olisiko Neuvostoliiton aluevaltauksiin tai alueiden myyntiin pitänyt suostua.

Tanneria pessimistisempi Paasikivi kirjoitti jo kesällä 1939 Tannerille, että Venäjä haluaa Suomen, Viron ja Latvian vasallivaltioikseen. Pienet valtiot olivat hakeneet kymmenen vuotta aiemmin yhteistä turvaa perustamalla Kansainliiton, joka sittemmin hajosi. Pessimistinen Paasikivi arvioi, että pienten valtioiden olemassaolo riippuu pääasiallisesti moraalisista tekijöistä. Hän uskoi, että vain jos suurvallat alkavat tajuta, että pienillä kansoilla on oikeus elää omaa elämäänsä, pienten olemassaolo olisi myös suurten kansojen edun mukaista.

Paasikivi arveli, että Suomea ei pelasta mikään muu kuin vastustaminen ja tappeleminen jokaisessa kadun kulmassa. Tappelu suurempaa vastaa yhtenäisenä on saanut jälkeenpäin nimekseen talvisodan henki. Sosialisti Tanner ja kapitalisti Paasikivi toivoivat neuvottelujen aikana, että järjen ääni voittaa. Sodan alettua he saattoivat vain huomata, että asiat etenivät toisin kuin luultiin.

Sodan alettua pohdittiin myös sitä, miksi Paasikivi ja Tanner lähtivät Moskovasta marraskuun 13. päivänä. Neuvottelijoiden poistuttua Neuvostoliitto sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksensa ja katkaisi suhteensa Suomeen.

Neuvostoliiton virallinen selitys uppiniskaisen Suomen sotaanjoutumisesta on ollut se, että Suomi ampui tykillä Karjalan kannaksella Mainilan kylää kohti. Tuolle paikalle on sodan jälkeen rakennettu muistomerkkikin kertomaan Suomen aiheuttamista siviiliuhreista. Suomen totuus on koko ajan ollut, että Neuvostoliitto ampui itse nuo laukaukset. Vasta nyt suomalaista selitystä on alettu uskoa.

Sodan alla keskusteluissa odotettiin jopa, että vasta pari vuosikymmentä vuotta aiemmin muodostunut Neuvostoliitto hajoaa. Näin ei käynyt, vaan raskas suuri isänmaallinen sota sitoi Neuvostoliiton kansat Stalinin taakse. Samalla tavoin kävi myös Suomessa. Stalin odotti, että Suomi repeäisi samoin kuin vuonna 1918, mutta uutta punakapinaa ei syttynyt.

Kahtiajakoa toivoen Stalin perusti muutaman päivän kuluttua sodan alettua Suomelle oman varjohallituksen, jota johti Otto Ville Kuusinen. Suomalaisiin Kuusisen propaganda ei uponnut..Paaministeri Risto Ryti kiteytti kansan tunnot sodan alettua radiopuheessaan toteamalla, että Kuusisen valta ei tule koskaan ulottumaan Suomessa tuumaakaan pitemmälle kuin mihin puna-armeijan pistimet yltävät.

Stalin erehtyi myös suomalaisten sotataidoista. Suomi sinnitteli historiallisen kylmässä talvessa kolme kuukautta. Neuvostoliiton puolelta on jossiteltu sillä, että sota olisi ollut lyhyempi, jos Neuvostoliitto olisi heti alkuun keskittänyt paljon voimia Suomen rintamalle.

Suomalaiset ovat laskeneet, miten olisi käynyt, jos sotaa edeltävinä vuosina Suomen armeija olisi saanut haluamansa määrän raskasta tykistöä ja ammuksia.

Vuosien jälkeen voi vain hämmästellä tapahtumien kulkua. Suomi ajautui sotaan ja selvisi siitä juuri ja juuri itsenäisenä. Nipin napin selviäminenkin on historian valossa osoittautunut Suomelle suureksi voitoksi.




  • Pääkirjoitus: Uusi laiva on tärkeä koko Suomen taloudelle

  • Pääkirjoitus: Toiminta puoluepolitiikassa ei saa olla este työnsaannille – Poliitikon työ vaatii kykyjä, vain harvat kykenevät saamaan tarpeeksi ääniä kaupunginvaltuustoon