Taloudenpidon annettu repsahtaa kunnissa

Kuntien kehnot talousluvut antavat aiheen moneen kysymykseen. Ovatko taloudenpidon taidot kadonneet? Eikö synkistä talousluvuista välitetä? Eivätkö kunnat yksinkertaisesti kykene oikaisemaan talouslukujaan nykyisessä toimintaympäristössään, jossa valtio on lisännyt velvoitteita kunnille ja samalla kiristänyt rahahanojaan?

Vahvasti vaikuttaa siltä, että noille kaikille kolmelle näkökulmalle on todellisuuspohjaa.

Kaiken taustalla vaikuttaa ilman muuta myös se tosiasia, että elinkeinoelämän rattaat pyörivät koko maassa tavallista hitaammin ja monilla seuduilla ihan paikoillaan.

Apua odotellaan sote-uudistuksesta, mutta nopean ihmepelastumisen varaan ei kannata laskea mitään.

Talousluvut ovat olleet huonoja kautta linjan, kun kunnat ovat niistä kertoneet pitkin syksyä ensi vuoden talousarvioidensa yhteydessä.

Päälinja on, että pohjalaismaakunnissa terveen kuntatalouden kova ydin ei ole kunnossa, oli kyse pienistä tai suurista kunnista ja kaupungeista.

Huolestuttavaa on, että pääsuunta on ollut sama jo pitkään. Jos omatoimista kohennusta on, se on mahdollista vain hyvin harvoille kunnille.

Kuntatalouden keskeisenä tunnuslukuna voidaan pitää vuosikatetta. Se on juoksevien tulojen ja menojen erotus. Parhaimmillaan kunnan pitäisi kyetä kattamaan sillä investointinsa, poistonsa ja lainojen lyhennyksensä.

Tuollainen manna jää kunnilta tällä hetkellä haaveeksi. Nopea silmäys kuntiin kertoo, että lähellä kriittisiä rajoja liikutaan. Kriisikunnan rajoja aletaan kolkutella, jos vuosikate vajoaa miinuksen puolelle. Teuva on yksi esimerkki siitä, että tuo raja alkaa nyt olla lähellä.

Minimiraja vuosikatteelle voidaan määritellä niin, että tulorahoitus on kunnossa, jos sillä voidaan kattaa poistot.

Esimerkiksi Vaasa ja Seinäjoki laskevat yltävänsä suunnilleen tuohon taas ensi vuonna, mutta tänä vuonna se ei onnistu kummaltakaan. Läheskään kaikki kunnat maakuntakeskusten ympärillä eivät tuohon yllä.

Lapua on yksi esimerkki siitä, että vuosikate ja poistot ovat tasapainossa. Lapua kuuluu myös niihin, joilla omat verotulot ovat suuremmat kuin valtionavut.

Muun muassa Laihia, Mustasaari, Kurikka ja Kauhava pääsevät verotuloissa samaan sarjaan, mutta monet pienet kunnat eivät ylitä tuota rimaa.

Velkaisuus kertoo kuntataloudessakin omaa totuuttaan siitä, millä tolalla taloudenpito on.

Vaasassa ja Seinäjoella velka asukasta kohti on hallinnassa. Se on 3 500 euron tietämillä, eli järkevät nousuvarat on jo käytetty. Teuva on esimerkki kunnasta, joka velkaantuu merkittävästi ensi vuonna. Luku alkaa kolkutella jo kuuttatuhatta euroa.

Kuntaveroprosentit ovat kivunneet jo aikaisemmin 20:een ja sen yli.

Siinäkin kestävät nostovarat on käytetty, kuten verotuksessa muutenkin koko maassa kaikilla verotuksen osa-alueilla.

Kommentoi