Ruorijuopumuksen promilleraja alas

Muutama läheltä piti tilanne merellä on käynnistänyt jälleen ikuisuuskeskustelun siitä pitäisikö ruorijuopumuksen promillerajaa pudottaa puolella eli samaan 0,5:een promilleen kuin se on tieliikenteessä.


Parhaillaan oikeus-, liikenne- ja sisäministeriöiden yhteinen työryhmä selvittelee ruorijuopumuksen rajan laskemista.

Ruorijuopumuksen rajan laskeminen on paikallaan.

Ei ole yhtäkään järjellistä syytä pitää maantie- ja vesiliikenteessä erilaisia promillerajoja.



Ne, jotka puolustavat ruorijuopumuksen korkeampaa promillerajaa viittaavat usein siihen, että vesillä liikkuvan ruorijuopon uhka muille vesilläliikkujille on pienempi kuin rattijuopolla tieliikenteessä.

Omituinen peruste. Samaa mieltä on tuoreen tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta.

Samalla ajattelutavallahan pitäisi tuomita tieliikenteessä kärähtäneet rattijuopot sen mukaan kärähtivätkö he syrjäisellä metsätiellä Kuusamossa tai moottoritiellä ruuhka-Suomessa.

On vaikea kuvitella, että jos pikaveneellä rantaan karauttavalle ruorijuopolle on vaikeata erottaa saarta, kuinka hän voisi erottaa vesillä liikkuvan toisen veneen tai vedessä uivan ihmisen.

Nykyisen ruorijuopumuksen promillerajan kannattajat vetoavat usein myös siihen, että pelastusliivien käyttämättömyys on paljon suurempi syy veneilyturmiin kuin veneilijän juopumus.



Jos ja kun promilleraja johonkin vedetään, se on aina keinotekoinen. Paitsi jos se on nollassa.

Lainsäätäjä on määritellyt ruorijuopumuksen rangaistavaksi teoksi yhtä lailla humalaisen kuljettajan kuin muiden vesilläliikkujien turvaksi.

Veneliikenteen korkeampaa promilleraja ei voi perustella edes veneilijän kokemuksien tai hänen veneilytaitojensa takia.

Olosuhteet vaihtelevat harvoin tieliikenteessä niin paljon kuin ne tekevät vesillä tai merellä. Pimeys, sade ja kova tuuli tekevät vesillä liikkumisen monin verroin tiellä liikkumista hankalammaksi. Tiellä ovat kaikki kiinteät esteet selkeämmin näkyvillä, vesillä yllätykset ovat usein pinnan alla. Tiellä ajamiseen vaikuttavat muuttuvat tekijät ovat tien päällyste, mutkaisuus tai luontoeläimet, merellä varsinkin kivikkoisten rannikoiden mökkireittien navigointi on varsin haastavaa - selvällekin.

Ruorijuopumuksen promillerajan laskemista vastustavien mielestä useimmat tuhoisat onnettomuudet ovat tapahtuneet vesillä silloin kun kuljettajan veren promilleluvut ovat reilusti yli yhden promillen.



Vesillä liikkuvien valvominen on viranomaisille paljon haastavampaa kuin valvontatyö tieliikenteessä.

Poliisi ja merivartiosto kykenevät valvomaan yleensä vain käytetyimpiä vesireittejä. Tuhansien järvien Suomesta löytyy lukuisia järviä jopa taajamien lähellä, joilla poliisi ei ole koskaan edes käynyt.

Laki ei voi jäädä muuttamatta sen valvomisen vaikeuden tai muiden muotoseikkojen takia. Oikeusministeri Tuija Brax mainitsi mm. että kärähtäminen olisi vesilläkin todennettava terveyskeskuksissa otettavalla verikokeella. Kaukana taitavat olla Lapin selkosilla terveyskeskukset nykyisinkin, kun valvontaa niiden teillä tehdään.

Tiukan linjan promillerajan laskua vaativat haluavat vesille myös pakollista kuljettajatutkintoa. Käryämisestä pitäisi seurata samanlainen ajokielto kuin tieliikenteessäkin.

Ratti- tai juopumuksissa on aina kyse syistä ja seurauksista.

Promillerajojen mittaaminen niin maalla, merellä kuin ilmassakin on aina seurauksiin puuttumista.

Ainoa oikea tapa vaikuttaa syihin on kasvattaa valistamalla ihmisten asenteita.