Pänttäämistä, välivuosia, hidasta opiskelua

Yliopistojen pääsykokeiden mielekkyydestä puhutaan taas. Syytä onkin, sillä nykyisellään nuoren tie lukiosta korkeakouluopintojen kautta työelämään on liian pitkä ja kivikkoinen.


Opetusministeriön työryhmä miettii parhaillaan, onko yksi ratkaisu luopua kokonaan yliopistojen pääsykokeista (Aamulehti 25.2.). Ongelma on monitahoinen eikä helppoja patenttiratkaisuja ole.

Ongelman polttavuutta kuvaa muutama tilastotieto. Nykyisellään ylioppilas pääsee yliopistoon sisään keskimäärin kolmen vuoden kuluttua ylioppilaskirjoituksista. Opiskelu alkaa 22-vuotiaana ja valmistujaisia vietetään 28-vuotiaana. Suoraan lukiosta yliopistoon ilman luppoaikoja löytää tiensä vain joka viides uusi ylioppilas.

Noiden lukujen perusteella on helppo päätellä, että nykyistä järjestelmää ei voi moittia ainakaan liiallisesta tehokkuudesta. Kun lisäksi taustalla on suuri huoli työurien pituudesta, on selvää, että korjaamisen varaa on.

Asialla on myös kiire, jos on uskomista valtiovarainministeriön valtiosihteerin Raimo Sailaksen arvioon, ja miksi ei olisi. Hän syyttää yliopistoja opiskelijoiden paapomisesta ja kertoo, että ongelmat ovat olleet tiedossa jo kymmenkunta vuotta.

Puhuminen paapomisesta saa tietenkin opiskelijat ärsyyntymään. He puhuvat mieluummin akateemisesta vapaudesta, ajatusten ja ideoiden vapaasta lennosta, tarpeesta nähdä maailmaa ja muutenkin välivuosien hyödyllisyydestä (Pohjalainen 26.2.). He eivät innostu asian kansantaloudellisesta puolesta.

Todennäköisesti nykysysteemin muutokset eivät saa kannatusta opiskelijapiireistä.

Sen sijaan esimerkiksi Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson on sitä mieltä, että aivan liian myöhään yliopistoista valmistutaan, eikä se ole eduksi Suomen kilpailukyvylle.

Suurin pulma ovat välivuodet, joita jotkut kutsuvat luppoajaksi. Hyödyllistä tai hyödytöntä aikaa, sellaiseen kuitenkin helposti ajaudutaan, kun lukiolainen ensin pänttää tosissaan ylioppilaskirjoituksiin ja heti sen jälkeen pitäisi ryhtyä pänttäämään yliopistojen pääsykoekirjoja.

Kiusaus lepohetkeen on ymmärrettävästi suuri ja muuttuu nykyään hyvin monen nuoren kohdalla liian pitkäksi etsimisen vaiheeksi.

Paljonko pääsykokeista luopuminen asiaa auttaisi, on epäselvää. Jakobsson kuvaa ongelmaa hyvin Pohjalaisessa sanomalla, että on vaikea keksiä pääsykokeiden tilalle mallia, jolla opiskelijat saataisiin helposti valittua koulutodistusten perusteella oikeisiin lokeroihin. Ainakin se edellyttäisi suuria muutoksia nykyiseen ylioppilastutkintoon.

On odotettavissa, että opiskelijoiden lisäksi myös osa yliopistoista on haluttomia muuttamaan pääsykoesysteemiään. Ne ovat aina halunneet pitää kiinni omasta itsemääräämisoikeudestaan ja valikoida opiskelijansa. Siitä ne eivät ole hevin valmiita luopumaan.

Opiskelijapiireissä sama asia sanotaan vähän toisin. He korostavat, että pääsykokeet testaavat nuorten motivaatiota ja soveltuvuutta. Yksi pelko on, että yliopistoihin eivät enää valikoituisi lahjakkaimmat ja kyvykkäimmät, jos pääsykokeista luovutaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tutkimuksia ei ole siitä, kuinka hyvin yliopistojen oppilasvalinnan tavoitteet toteutuvat nykyisellä pääsykoesysteemillä.

Sen sijaan se tiedetään, että tyhjäkäyntiä on paljon. Tampereen yliopisto on selvityksissään todennut, että yliopistoon hakeneista peräti 30-40 prosentilla on jo opinto-oikeus johonkin korkeakoulutasoiseen tutkintoon.




  • Pääkirjoitus: Väestökato vaatii viimein todellisia tekoja Vaasan houkuttavuuden lisäämiseksi

  • Pääkirjoitus: Vaasan lääkäripula on helpottanut, mutta ruotsin kieli ja syrjäisyys ovat yhä esteitä

  • Pääkirjoitus: Merenkurkun uusi laiva tuo hyvää koko lakeudelle

  • Pääkirjoitus: Vaasa ja Mustasaari luovat vauhdikkaasti perustaa globaalille akkutehtaalle – Suurimmat suunnitelmat ovat Nevadan Gigafactorya kolme kertaa suuremmalle tehtaalle