Pääkirjoitus: Väyrynen hakee mennyttä voimaa ja yhtenäisyyttä populismin kentälle

Keskustan kunniapuheenjohtajan Paavo Väyrysen viime aikojen käänteiden jälkeen ei voi pitää yllätyksenä sitä, että hän yrittää syrjäyttää puolueen nykyisen puheenjohtajan Juha Sipilän.

Oman kansalaispuolueensa reilu vuosi sitten perustanut Väyrynen ilmoittautui Sipilän haastajaksi torstaina. Kesäkuussa Sotkamossa pidettävä keskustan puoluekokous saa Väyrysestä todellisen mediamannekiinin. Potentiaalinen riita takaa huomion, kyse on siitä, kuinka keskusta huomionsa käyttää.

Väyrynen näkee puoluekentällä tilaa jonkinlaiselle perinteismaalaiselle vaihtoehdolle. Viimeistään presidentinvaaleissa hänestä kuoriutui pesunkestävä populisti. Väyrynen nimeää tavoitteekseen "alkiolaisen allianssin", johon kuuluisivat keskustan lisäksi myös perussuomalaisten ja sinisen tulevaisuuden kannattajat.

Nämä kolme puoluetta ovat peräisin samasta juuresta, maalaisliitto-keskustapuolueesta ja siitä 1959 lohjenneesta Suomen Pientalonpoikien puolueesta, sittemmin Suomen Maaseudun Puolueesta.

Kiinnostusta uuden koalition muodostamiseen voisi olla etenkin perussuomalaisista lähteneessä sinisten eduskuntaryhmässä. Sinisen tulevaisuuden kannatus on ollut presidentinvaalien jälkeisissä kyselyissä vain 1,5 prosentin luokkaa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) arvioi jo viime kesänä, vain pari kuukautta loikkauksensa jälkeen, että keskusta, perussuomalaiset ja siniset muodostaisivat yhdessä "Suomen merkittävimmän puolueen" (Iltalehti 15.8.).

Viimeisimpien gallup-lukujen mukainen kannatus "alkiolaisrintamalla" olisi yli 25 prosenttia (HS-gallup 31.1.).

Luku on kuitenkin teoreettinen, sillä oletettavasti perussuomalaisten halla-aholaisin väki ja keskustan liberaalein siipi eivät kovin hyvin viihtyisi saman katon alla.

Alkiolaisuus on keskustalaisten lempitermejä. Sen puuttumista käytetään lyömäaseena harhautunutta johtoa vastaan ja toisaalta sillä alleviivataan oman työn oikeamielisyyttä.

Alkiolaisuus on väljä käsite, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan maaseudun asian ajamista, mitä Väyrynen korostaa aluepolitiikalla. Alkiolaisuus liitetään usein köyhyyden nujertamiseen. Laihialaisen keskustaideologin Santeri Alkion (1862–1930) nimissä vastustetaan myös Euroopan unionia.

Juuri näissä kysymyksissä moni keskustalainen kritisoi puolueensa nykyjohtoa. Siksi keskustan kyselykannatus keikkuu 15 prosentissa.

Menneeseen tuijottavalle Väyryselle ei kannata naureskella, vaikka hänen toimensa sekä hymyilyttävät että raivostuttavat, riippuen katsantokannasta. Väyrynen näkee sen, että populismin kentällä jaetaan asemia. Poliittisen vaikutusvallan mureneminen ja vallasta kilvoittelu voivat myllätä Suomen puoluejärjestelmää uuteen uskoon, kuten on käynyt monessa muussakin länsimaassa.

Kommentoi