Pääkirjoitus: Vaasassa kannattaa uskoa professoria

Vaasassa käydään arvattavasti tiukka kamppailu kaupungin talouden suuntaviivoista, ennen kuin valtuusto lyö lukkoon ensi vuoden talousarvion marraskuun puolivälissä. Kiusaus nostaa veroprosenttia on ilman muuta suuri. Jos nyt korotetaan veroja ja jätetään säästötoimia tekemättä, työ kurssin korjaamiseksi on edessäpäin korkojen kera.

Vaasalla on pienoiskoossa vähän sama tilanne kuin Suomen valtiolla. Menopuoli vuotaa, mutta rohkeutta leikata kuluja ei tahdo olla.

Nyt luottamushenkilöiden kannattaa tutkia tarkoin kuntatalouden emeritusprofessorin Pentti Meklinin neuvoja.

Meklin kiittelee sitä, että kaupungin johto on puuttumassa huonoon kehitykseen ajoissa ja ottaa tilanteen vakavasti (Pohjalainen 30.10.).

Taloudenpitonsa kanssa Vaasa on tullut kiistämättä tilanteeseen, jossa korjaustoimiin pitää ryhtyä.

Alijäämää on tehty monta vuotta. Vielä tämän vuosikymmenen alussa ylijäämää oli kertynyt monien hyvien vuosien tuloksena yli 30 miljoonaa.

Varsin jyrkästi on sen jälkeen pudottu miinukselle, jota on nyt noin 25 miljoonaa. Samaan aikaan kaupungin lainamäärä on kasvanut noin kolmanneksella ja kasvaa edelleen.

Huipussaan velkapotti on näillä näkymin vuonna 2018, jolloin sitä on asukasta kohti noin 3 800 euroa.

Se on iso luku, ja järkevä johtopäätös on, että lainamäärä alkaa olla tapissa. Lainapuolella ei Vaasalla ole enää sellaista liikkumatilaa, että sen varaan voitaisiin jotakin laskea.

Verotulot ovat kaupungin suurin tulonlähde, mutta sieltäkään ei ole odotettavissa helpottavia uutisia.

Yhteisöverojen tuotto pienenee ja kunnallisveron hieman kasvaa. Kiinteistöverojen osuus on niin pieni, että sillä ei ratkaista kuntien taloutta.

Meklin antaa ansaitut kiitokset vaasalaisille päättäjille siitä, että verotuksessa kaupunki on kulkenut vastavirtaan. Vuonna 2010 veroprosentti oli 19,5 eli maan keskiarvon tuntumassa.

Sen jälkeen prosentti on pidetty samana, mutta vertailukaupungeissa se on keskimääräinen jo 20,31.

Kuten emeritusprofessori toteaa, Vaasa voi nauttia monia muita kaupunkeja paremmista verokertymistä.

Voi sanoa, että hyvien verotuottojen seurauksena kaupungin talous on ajautunut tavallaan ansaan. Menoja on ollut helppo lisätä.

Kuten tiedetään, julkisella hallinnolla on joka käänteessä se vahva taipumus, että kaikki myös käytetään mitä veroina saadaan kertymään.

Tuota linjaa ei pidä enää jatkaa, sillä nyt on tultu tilanteeseen, jossa on aika ryhtyä hillitsemään paisunutta menotaloutta.

Kuten Meklin huomauttaa, Vaasassa käytetään palveluihin runsaasti rahaa. Kaikki ei selity kaksikielisyydellä.

Nettokustannus henkilöä kohti ylittää Vaasassa 6 000 euroa, kun sama luku vertailukaupungeissa on keskimäärin noin 5 350 euroa.

Huippulaatukaan ei kaikkea selitä, joten esimerkiksi terveyspalveluissa ja koulupuolella täytyy olla palvelutuotannossa myös tehottomuutta.

Kommentoi




  • Pääkirjoitus: Jyrkkä kielijako vie tehot korkeakoulutuksesta Vaasassa