Pääkirjoitus: Uhka Palosaaren työväentalon yllä kertoo politiikan keskeisestä murroksesta

Palosaaren työväentalosta on tullut omistajalleen taakka. Tällä viikolla on jouduttu keskustelemaan perinteikkään talon myymisestä. Ajatus ei ole helppo Palosaaren sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle. Liki 70 vuotta vanhaan taloon Vaasassa liittyy paljon muistoja: vappujuhlia, vaalivalvojaisia, arvovieraiden käyntejä, seminaareja, soittajaisia ja laulajaisia.

Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ei niinkään talossa vaan ihmisissä.

Sellaiset työväenliikkeen puurtajat, jotka pitäisivät talkoilla taloa pystyssä, ovat jo vähissä.

Kuka keittää kahvit, tekee voileivät, hankkii tarveaineet, ottaa vastaan varaukset ja etenkin - kuka siivoaa juhlien jäljet? Tuollainen väki vähenee.

Kyse on myös keskeisestä poliittisesta murroksesta. Palosaaren työväenyhdistys, yksi SDP:n monista vaasalaisyhdistyksistä, ei saa nuoria liikkeelle. Politiikka saattaa kiinnostaa, mutta ei sellaisena toimintana, joka liittyy työväentaloihin.

Sama murros käy läpi SDP:n koko kannattajakuntaa. Joukkoliike ei yksikertaisesti sido tai edes liikuta väkeä entiseen malliin.

Muutoksen suuntaa todistaa myös se, etteivät puolue ja piirijärjestö vastusta työväentalon myymistä. Näin väittää yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja väsymätön puurtaja Helinä Jyrkiäinen. (Pohjalainen 22.6.)

Totuus on, että Palosaaren työväentaloa pyörittää pieni yhdistys, vaikka ylläpidettävä talo ja sen toiminta ovat suurta. Yhdistelmä on kestämätön.

Viimeinen pisara saattoi olla kuntavaaleihin liittyvien SDP:n vaalivalvojaisten siirtyminen ravintolaan, vaikka tarjolla olisi ollut työväentalo.

Johtopäätös oli selvä. Työväentalo ei kelpaa pikkutakki päällä politikoiville demareille. Heille politiikka on aivan muuta kuin vuosikymmeniä talossa puuhanneille "tupasosialisteille", joille usko puolueeseen tarkoitti myös käsillä tekemistä. Talo oli aate.

Yhteisöllisyys ja joukkovoima jäävät SDP:ssä kovan politiikan jalkoihin kuten monissa muissakin puolueissa.

Talon kunnostaminen 14 vuotta sitten oli miljööteko. Talon myyminen ei sitä ole. Vaihtoehtoja on silti vähän. Tontti on arvokkainta. Sitä rajoittaa Y-tontin kaava eli yleiseen käyttöön tarkoitetun rakennuksen kaava.

Onnettominta on, jos työväentalo jää heitteille ja hiljaa ränsistymään.

Kommentoi