Pääkirjoitus: Turha itkeä kauppahallin perään, jos Vaasan keskusta ei elätä isoja kauppojaan

Kauppahalleilla, kyläkaupoilla, kaupunkien kivijalkakaupoilla ja ostoskeskusten erikoisliikkeillä on yksi yhteinen ongelma. Niistä lausutaan kiittäviä ja kauniita sanoja ja niihin ohjataan vieraat ja turistit, mutta ostokset tehdään muualla.

Silti kylät ja kaupungit halutaan sellaisina, että sieltä löytyvät puodit ja kauppahallit. Halu on ymmärrettävä.

Vaikean kysymyksen äärellä ollaan vasta sitten, kun puhutaan kaupan elämisen ehdoista ja asiakkaan vaikutuksesta siihen. Mistä ostat ruokasi?

Turha on itkeä kauppahallien ja puotien perään, jos omat jalat eivät koskaan käänny niihin.

Ei ole silti yhtään hyvää syytä asettaa kyseenalaiseksi suurtenkaan markettien tarpeellisuutta.

Varsinkin kaupunkien keskustoissa arkinen kaupanteko tarvitsee isoja ruokakauppoja, joista saa nopeasti kaikki ostokset kerralla koriin.

Kysymys kuuluukin, kuinka saada kulutustottumukset sellaiseksi, että tasapaino erilaisten ostospaikkojen välillä olisi kaupankäynnin perusta.

Lääke on olemassa. Paras keino on kehittää ja vahvistaa kaupunkien keskustoja. Kehitys on menossa uhkaavaan suuntaan, jos kaupungin sydän ei pysty elättämään isoja kauppojaan.

Turha kuvitella, että suurten markettien lähtö jättäisi tilaa pienten kauppojen idyllille. Käykin niin, että kauppahallit ja kivijalkakaupat ajautuvat isojen myötä alamäkeen, kun kokonaisväkimäärä keskustassa vähenee. Kauppa näivettyy. Tilanne toimii molemmin päin. Pienten ja suurten ostospaikkojen kirjo luo elintilaa kaikille, myös marketeille.

Vaasassa huoli on tarpeellista, mutta suru ennenaikaista. Keskustassa on yhä paikka sekä modernille marketille että perinteiselle kauppahallille. Monipuolisuus vetää väkeä.

Vetonaulaan kuuluvat myös suuri kirjo ravintoloita ja kahviloita.

Kauppahallissa päästään hyvään lopputulokseen, kun kuunnellaan herkällä korvalla asiakkaita. Toiveet ovat harvoin aivan mahdottomia. Hedelmä- ja vihanneskauppa on kai toteutettavissa. (Pohjalainen 13.7.)

Kauppahallikeskustelu palaa lyhyin väliajoin lehden palstoille. Nyt sen käynnisti Pohjalaisessa (7.7.) kirjailija Antti Tuuri, joka suri 115-vuotiaan Vaasan kauppahallin hiljaista näivettymistä.

Kommentoi