Pääkirjoitus: RKP:n suosio mataa sellaisissa lukemissa, että hätänappi on syytä olla käsillä

RKP on pakotettu miettimään puolueen kannatusta ja olemusta Suomessa. Puolueen kannatusvaje on jäänyt täysin kannatusmittausten kärkipään puolueiden desimaalipelin varjoon.

Viime viikon Ylen mittauksessa RKP mittautti suosionsa pohjanoteerauksen, vain 2,9 prosentin kansansuosion. Tähän lukuun on syytä pysähtyä Pohjanmaalla, jossa RKP:n kannatus on vahvimmillaan.

RKP:n kannatus laski 1,7 prosenttiyksikköä edellisestä Ylen mittauksesta. RKP on vain niukasti viime kesänä perustetun Sinisen tulevaisuuden edellä. Sinisten suosio oli 1,6 prosenttia. Suomen pieniin puolueisiin kuuluva kristillisdemokraatit oli mittauksessa kolmanneksi viimeisenä 3,3 prosentin kannatuksella.

Voi olla, että Taloustutkimuksen otantaan osui poikkeuksellisen vähän suomenruotsalaisia. RKP on silti puolueena niin pieni, että näin isoihin kannatuksen heilahteluihin ei kannattaisi suhtautua olan kohautuksella. Se voisi olla kohtalokasta.

Vajaan kolmen prosentin suosio tarkoittaa käytännössä sitä, että puolueella ei juuri ole kannatusta kansallisella tasolla.

Toistaiseksi vaalijärjestelmä on turvannut RKP:n edustuksen parlamentissa. RKP voi olla huojentunut siitä, että keväällä 2011 hyväksytty vaalilain muutos ei mennyt läpi seuraavassa eduskunnassa. Laki vaati perustuslaillisuutensa vuoksi kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksynnän.

Matti Vanhasen (kesk.) 2. hallitus esitti 2011 äänikynnyksen asettamista 3 prosenttiin. Perusteluna oli sen estäminen, että Suomen eduskunta koostuisi pienistä sirpalepuolueista, jotka käytännössä haittaavat hallituksen muodostamista.

Jos vaalilakiesitys olisi mennyt läpi, RKP ei Ylen kyselyn mukaisella 2,9 prosentin kannatuksella saisi lainkaan edustajia Suomen eduskuntaan.

Presidentinvaaleista ei ollut RKP:n kirittäjäksi, vaikka ehdokas Nils Torvalds piristi yleisiä vaaliasetelmia reippailla Nato-kannoillaan.

Puolueen on mietittävä olemustaan. RKP:n sisällä käydään jatkuvaa kisaa siitä, onko se yleispuolue vai korostetusti kielipuolue. Tiukan kielipolitiikan ja yksikielisyyden kannattajat näkevät herkästi niin, että kannatusta saa kunhan jyrkentää kantoja kielikysymyksestä. Tämä ajatus nojaa siihen, että kokemus ulkopuolisesta uhkasta tiivistää aina puolueen rivejä.

Uhkapuhe on turhaa. Porvarihallituksen kielikokeilun tulokset osoittavat, että vaikka RKP on pinteessä, ruotsinkielisyydellä ei ole mitään hätää Suomessa. Vain 486 oppilasta osallistuu kielikokeiluun kuudessa eri kunnassa, kun hallituksen suunnitelmissa oli 2 200 oppilaan kokeilu. Voi olla, että suhtautuminen ruotsin kieleen muuttui jopa myönteisemmäksi valinnanvapauden lisääntyessä.

Ruotsinkielinen Suomi on viime vuosina myös avautunut entistä enemmän ulospäin. Vuorovaikutus kieliryhmien välillä kasvaa, eikä perinteinen uhkaretoriikka enää toimikaan niin kuin se toimi takavuosina.

RKP:n erityisasema hävisi sen joutuessa oppositioon ensimmäistä kertaa 36 vuoteen. Se ei voi tuudittautua hallituspaikkaan jatkossakaan, sillä parlamentaarisessa demokratiassa hallituksessa istuvat useimmiten ne puolueet, joilla on eniten kannatusta.

Pohjanmaalle ja Vaasan seudulle olisi parasta, jos RKP näkisi kapean kielipolitikoinnin kuihduttavan vaikutuksen. Karsinoimalla ja vetäytymällä ei ääniä enää saa. Sen sijaan elävä ja rohkeampi kaksikielisyys voisi tuoda RKP:lle lisää ystäviä.

Puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin (r.) on syytä pitää hätäpainike käden ulottuvilla. Seuraavat kannatuskyselyt näyttävät, onko RKP:n suunta pysyvämmin alaspäin.

TONI VILJANMAA

KORJAUS: Pääkirjoitusta korjattu 6.3. klo 10.30: 1RKP:n kannatus laski 1,7 prosenttiyksikköä edellisestä Ylen mittauksesta. (oli aiemmin 1,7 prosenttia)

Lisää aiheesta

Kommentoi