Pääkirjoitus: Peruskoulun varaan jääneiden karut työllisyysluvut vaativat erityishuomiota

Hallituksen esittelemiin työllisyyslukuihin sisältyy hätkähdyttävä tieto, joka tuli esiin myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) huolestuneissa painotuksissa heti budjettiriihen tiedotustilaisuudessa torstaina.

Peruskoulun käyneiden työllisyysaste on vain 43 prosenttia. Se tarkoittaa, että reilusti yli puolet on vailla töitä. Peruskoulun käyneitä on 613 000 eli suuri joukko suomalaisia.

Työllistymisen karuihin lukuihin pääsee uppoutumaan syvemmin SAK:n teettämässä tutkimuksessa Katoavat työpaikat. Työllisten määrän ja rakenteen kehitys 1987–2017. Tilastotutkija Pekka Myrskylän tekemä laaja tutkimus esiteltiin toukokuussa.

Näistä reilusta 600 000 peruskoulun käyneestä suomalaisesta 262 000 on töissä, 94 000 työttömänä ja 257 000 muuten työvoiman ulkopuolella. Työvoiman ulkopuolella olevista 96 000 on jo siirtynyt ennenaikaiselle eläkkeelle. Työttömyyden pitkittyessä vuosikausia kestäväksi osa on jo luovuttanut töiden hakemisen. Tämä ei kerro hyvää suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa työ on perinteisesti ollut keskeisessä osassa.

Koulutuksen merkitys korostuu työurassa jopa yllättävän vahvasti. Vain perusasteen suorittaneille kertyy työvuosia keskimäärin reilut parikymmentä. Keskiasteen tutkinnon suorittaneet voivat odottaa yli 30 vuoden työuraa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskimääräiset työurat nousevat jo yli 36 vuoteen.

Koulutus yksinkertaisesti kannattaa työllistymismielessä, sillä jos pelkän peruskoulutuksen varassa olevista on töissä 43 prosenttia, korkean asteen koulutuksen suorittaneista työllistyy 86 prosenttia ja keskiasteen suorittaneista 67 prosenttia.

Työelämä vaatii koko ajan enemmän erikoistumista ja jatkuvaa koulutusta. Valtion budjettiin sisältyvä lisäpanostus muuntokoulutukseen tulee siksi todella tarpeeseen.

Käsillä on rakenteellinen ongelma, joka ei oikene yhden hallituksen päätöksillä. Suomen väkiluku on kasvanut vajaan 30 vuoden aikana liki miljoonalla, mutta samaan aikaan pelkkää peruskoulutusta vaativien työpaikkojen määrä on vähentynyt 600 000:lla.

Suomen kestävyysvaje on vaarassa vain pahentua, ellei poliittisesti tehdä rohkeita korjausliikkeitä. Töissä on yksinkertaisesti liian pieni osa suomalaisista.

Myönteistä on se, että työllisyys paranee hiljakseen. Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla on pysytty vahvalla tasolla. Työllisyysaste on selvästi päälle hallituksen 72 prosentin työllisyystavoitteen. Alueittain erot ovat isot: Pohjois-Karjalassa työllisyys keikkuu 61 prosentissa.

Karujen lukujen on syytä panna Sipilän hallitus ja myös sen jälkeen tuleva hallitus toimiin.

Ongelma vaatii vaalikaudet ylittävää politiikkaa, sillä juuri pitkäaikaistyöttömyys on Suomen vitsaus. Kroonistuneesta työttömyydestä ei ole päästy eroon 1990-luvun syvän laman ja paikoin jopa 20 prosentin massatyöttömyyden jälkeen.

Muuntokoulutus on hyvä lisä koulutustarjontaan. Keinovalikoimiin on otettu myös perustulokokeilu, joka vielä jokin aika sitten olisi ollut kauhistus porvaripuolueiden tekemänä. Kokeilu näyttää, passivoiko perustulo vai vapauttaako se työttömän lomakeviidakosta aktiiviseen tekemiseen.

Yhden keskeisen keinon hallitus on painanut taka-alalle: paikallinen sopiminen on jäänyt sivuun. Juuri sen hyödyntämisessä muut Pohjoismaat ovat Suomea edellä. Sitä ei porvarihallituksen ole syytä unohtaa.

TONI VILJANMAA

Kommentoi