Pääkirjoitus: Paula Risikko jatkaa samalla tiellä kuin pohjalainen kuninkaantekijä Lauri Ingman

Paula Risikon (kok.) valinta eduskunnan puhemieheksi tuo politiikan insituutiota lähemmäksi kansalaisia.

Kyselyissä Risikko on äänestetty usein kansalaisten suosikkiministereiden listalle. Monipuolinen ministerikokemus antaa hyvät lähtökohdat toimia tasavallan protokollan mukaisesti kakkosena heti presidentin jälkeen. Risikon valinta vahvistaa suomalaista, tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Sisäministerinä viimeksi toiminut Risikko on ollut varapuhemiehenä, joten työ on hänelle tuttua.

Puhemiehen tehtävä kuuluu toiseksi suurimmalle eduskuntaryhmälle eli kokoomukselle. Puhemiehen vaihtuminen on osoitus politiikan käymistilasta, kun perussuomalaisten viimekesäinen hajoaminen laittoi eduskunnan voimasuhteet uusiksi. Puhemiehenä toiminut sinisten ryhmän Maria Lohela siirtyy rivikansanedustajaksi.

Poliittista valtaa puhemiehellä ei juuri ole, vaan hänen odotetaan asettuvan arkisen puoluepolitikoinnin yläpuolelle.

Arvovaltaa puhemies voi toki kerryttää, mistä osoituksena on tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhemieskausi 2007–2011. Maine karttui, kun Niinistö tarttui eduskunnan edustuskuluihin niin lujasti, että se herätti vastustusta eduskunnassa. Edustajien piti matkustaa kakkosluokassa ja yöpyä halvemmissa hotelleissa. Suomi eli taantumassa, joten säästökuurin piti purra myös kansanedustajiin.

Jos kansanedustajat purnasivat puhemiehestä, kansalaiset arvostivat. Vuoden 2010 puhemiehen vaalissa nuukuudesta syytetyn Niinistön puhemiespestiä kannatti vain 89 kansanedustajaa, ja hän mietti tehtävästä eroamista. Risikko sai nyt 157 ääntä.

Risikko näyttää haluavan jatkaa Niinistön tarkalla linjalla, sillä hänen mukaansa täysistunnon aikana eduskunnassa ei enää järjestetä pikkujouluja. Risikko lupasi muutoksia myös kansanedustajien kiisteltyihin sopeutumiseläkkeisiin.

Näistä ajatuksista kansa pitää.

Puhemiehen pesti on kiertänyt pohjalaispoliitikot kaukaa, vaikka itsenäisyyden alussa näytti hyvältä.

Vaasassa koulunsa käynyt teuvalaissyntyinen Lauri Ingman nousi puhemieheksi syyskuussa 1918. Ingman käväisi puhemiehenä Saksassa kuninkaanhakumatkalla, kun eduskunta oli lokakuussa 1918 valinnut Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin. Ingman vei juhlavan tiedon kuninkuudesta Karlille.

Monarkiasta ei lopulta tullut mitään, ja Ingman jäi häviäjien leiriin. Pätevänä poliitikkona tunnettu kokoomuspappi nousi kuitenkin pääministeriksi heti marraskuussa 1918.

Ingmania pitempään puhemiehenä viihtyi 1918–1925 Ilmajoen kirkkoherrana toiminut Paavo Virkkunen (kok.). Hän heilutti nuijaa viidessä eri jaksossa vuosina 1918–1930. Paavo Virkkunen ei asettunut ehdolle presidentiksi, mutta hänen poikansa Matti Virkkunen oli Urho Kekkosen vastaehdokas presidentinvaaleissa 1968.

Vuonna 2003 pohjalaissävyä toi lapualainen puhemies Anneli Jäätteenmäki (kesk.), josta tuli pääministeri.

Historia todella tukee sitä ajatusta, että puhemiehen työ veisi Risikon vielä korkeampiin tehtäviin.

Puhemiehen nimityksestä nousi keskustelu viime syksynä. Tamperelainen Aamulehti käyttää puhemiehestä nimitystä eduskunnan puheenjohtaja. Nimitystä voi perustella tasa-arvosyillä, kuten Aamulehti tekee.

Pohjalainen käyttää perustuslain nimitystä puhemies. Puhemiehen tehtävä on puheenjohtajan työtä laajempi. Risikon valinta vahvistaa puhemiesinstituutiota suomalaisen tasa-arvon kannalta. Risikko on tehtävässä toinen peräkkäinen nainen.

TONI VILJANMAA

Kommentoi




  • Pääkirjoitus: Wärtsilällä on nyt vauhti päällä, tilauksia riittää ja Rolls-Roycen osto kiinnostaa

  • Pääkirjoitus: Pohjanmaa kuuluu Suomen kärkikastiin, mutta viime vuosien suunta huolestuttaa