LittFest on kelpo vaasalainen

Kaksikielinen kirjallisuusfestivaali Vaasa Littfest Vasa toteuttaa vanhaa vaasalaista tapaa keskustella yli kielirajan. Kukin käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, eikä kanssakäyminen tuo suuria ongelmia. Kääntämistä käytetään suurpiirteisesti.

LittFest yhdistää aidosti Vaasassa kieliryhmät. Kaksikielisyydestä on kiittäminen tapahtuman isää Ralf Andtbackaa, joka päätti aikoinaan, että LittFest on vähintään kaksikielinen. Taiteelliset johtajat ovat sen jälkeen seuranneet Andtbackan ideaa.

Toiveena on tietenkin se, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset oppisivat ymmärtämään toistensa kirjallisuutta. Tuossa tavoitteessa on tekemistä.

Toki suomen, ruotsin ja jopa englannin käyttö ilman tarkkaan kääntämistä voi myös vieraannuttaa ja rokottaa yleisöä ja työntää samalla tapahtumaa jonkinlaiseen marginaaliin.

Tänään LittFestin järjestävät saavat jo huokaista. Tapahtuma on päättymässä. Perjantai ja lauantai olivat täynnä keskustelua kirjoista, kääntämisestä ja kirjoittamisesta: runoa, proosaa, sarjakuvaa, jopa kirjallista jalkapalloa.

Vuosikymmenessä vaasalainen kirjallisuustapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa.

Kun LittFest vuonna 2001 alkoi, toiveet olivat varovaiset. Kokemukset olivat kuitenkin heti hyvät. Kirjailijavieraat pitivät Vaasasta ja kaksikielisen tapahtuman hengestä. Lähes talkoilla saatiin aikaan ainutlaatuista.

Ennakkoluulottomuudesta LittFest saa pisteitä. On syntynyt pysyvä tapahtuma kaupunkiin, joka ei ainakaan suomenkielisellä puolella ole tunnettu suurena "kirjallisena kaupunkina". Ajankohtakin on mainio, koska kulttuuria ei syyspimeässä ole liikaa.

LittFest on erilainen kuin tutuksi tulleet suurehkot kirjamessut Helsingissä ja Turussa. Niissä kirjojen myynti ja markkinointi ovat ottaneet ykkösroolin, ja hyvä niin, sillä kirjallisuus tarvitsee myös markkinointia.

Myynnin sijasta Littfest tarjoaa temaattisia keskusteluja, eikä aihepiireillä ole oikeastaan mitään rajaa.

Hienovaraisesti tapahtuman järjestäjät ovat tosin ohjanneet vieraita siihen, että yleisö saa kuullakseen muutakin kuin kirjan tai runon luentaa.

LittFest on tarjonnut kertomuksia kirjailijoitten ja kääntäjien ponnisteluista, suorastaan synnytystuskista.

On mainiota , että tapahtuma muistaa juuri kääntäjät. Yleisö on kuullut Jaana Kapari-Jatan kertomusta Harry Potter -sarjan ihmeistä. Tämän vuoden huippua oli Erik Anderssonin ja Leevi Lehdon keskustelu James Joycen Odysseyksen sitkeästä kääntämisestä.

Parasta tapahtumassa on se, että se tuo hyvin erilaisia kirjailijoita ja kääntäjiä samaan aikaan yleisön eteen.

Taiteellinen johtaja Marko Hautala kokosi ammattitaitoisesti ohjelman nyt toista kertaa.

Kynnys LittFestiin on matala. Pääsymaksua ei ole. Takana on viidentoista yhteisön tuki. Pienen budjetin tapahtuma on melkein ihme.

Jos jotain voisi toivoa tuleville vuosille, se olisi musiikin ja kirjallisen keskustelun yhdistämistä. Varmaa on, että LittFest voi hyvin jatkossakin. Kantajana ovat yhteenkuuluvuuden tunne ja ahneus kirjoihin.