Liian monta valintaa ja liian aikaisin

Tätä ei moni uskonut kuulevansa juuri nyt. Aivotutkija kuitenkin sanoo, että koululaisen valinnan mahdollisuuksia peruskoulussa ja toisella asteella pitäisi vähentää. Valinnaisia aineita on aivan liikaa.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Kiti Muller sanoo, että nuori joutuu päättämään tulevaisuudestaan liian aikaisin aivojen kehityksen kannalta (HS 25.3.). Suomen koulutusjärjestelmä pakottaa tekemään suuria päätöksiä jo silloin, kun itseymmärrys on vasta kehittymässä.

Monet vanhemmat tuntevat hyvin tämän ongelman ja ovat ihmetelleet vuosikausia, miksi jo peruskoululaisen pitää tehdä niin paljon tulevaisuuttaan koskevia valintoja koulussa.

Eikö olisi oikein, että asiaan perehtyneet aikuiset ammattilaiset olisivat tehneet valinnat valmiiksi ja koulua käytäisiin turvallisesti ilman ahdistavia vaihtoehtoja? Valinnaisuudesta on tehty itsetarkoitus. Sillä voidaan perustella monia muutoksia ja harva uskaltaa protestoida.

Hyvin tavallista on se, että pieniä yksiköitä hävitetään, koska niissä ei pystytä toteuttamaan juuri valinnaisuutta.

Totuus saattaakin olla sellainen, että koulunkäynti sujuu hyvin yhteisen lukujärjestyksen mukaan. Oppilaiden erilaisia ominaisuuksia ja herkkyyttä lähestytään yhdistämällä oppiaineisiin monipuolisesti teoriaa ja käytäntöä.

Professorin mielestä aivoille pitäisi antaa enemmän aikaa kehittyä. Vielä 25-vuotiaanakaan itseymmärrys ei aina riitä ammatinvalintaan.

Ei siis ole mikään ihme, että niin monet opiskelijat heräävät järkyttyneinä huomaamaan, että puskevat väkipakolla loppuun aivan väärää tutkintoa.

Tässä voi olla osaselitys myös sille, miksi niin monet suomalaiset opiskelijat, jopa koululaiset, kärsivät ahdistuksesta ja jopa masennuskausista.

Muller sanoo (HS 25.3.), että vaihtoehtojen runsaus voi ajaa ihmisen rasitustilaan.

Korkeakouluissa pitäisi voida yhdistää erilaisia opintoja toisiinsa paljon nykyistä vapaammin.

Tämä takaisi sen, että nuorelle jäisi monta ammatillista vaihtoehtoa vielä senkin jälkeen, kun opintojen pääsuunta tuli valituksi.

Nykyisin valinta on liian lopullinen ja päämäärään pääsyä ryydittää tehokkuuden vaatimus, jota on monin tavoin opintoja rajaamalla lisätty.

Aivotutkijan puheenvuoro on ristiriidassa niiden puheenvuorojen kanssa, joita nykyisin kuullaan koulutuksesta.

Ei näytä auttavan, vaikka vanhemmat tuntevat kotona valintojaan tekevän koululaisen ahdistuksen.

Yhteiskunta vaatii yhä tiukemmin sitä, että 15-vuotias, tai viimeistään 19-vuotias, tunnistaa omat kykynsä ja osaa tehdä valintansa lopulle elämälle. Sitä ei oteta järkiyhteiskunnassa huomioon, että on olemassa taitoja ja varsinkin tunteita, jotka pysyvät vielä pitkään piilossa.

Aivotutkijaa kannattaa kuunnella juuri nyt, kun monet koulutusvalinnat ovat käynnissä. Paljon ei tähän hätään tule apua. Jotain sentään. Jos vaihtoehdoista ahdistuu, voi ainakin ajatella, ettei ole outo, vaan hyvin viisas.