Lapsettomuushoitojen avoimuus karkottaa liiaksi luovuttajia

Tahattomasta lapsettomuudesta kärsii joka kuudes pari jossain elämänsä vaiheessa. Lapsettomuushoitojen avulla noin 80 prosenttia saa lapsen. Lapsettomuushoidot aloitetaan yleensä vuoden kuluttua siitä, kun lasta on haluttu. Hoidoissa määritellään vanhempien hedelmällisyys ja päätetään, mitä menetelmää ehdotetaan käytettäväksi.


Äärimmäisenä keinona on raskauden aloittaminen nimettömän luovuttajan siittiöillä, munasoluilla tai keinohedelmöityksen avulla synnytetyillä alkioilla, jotka siirretään äidin kohtuun.



Hedelmöityshoidot ovat pari vuotta olleet aikaisempaa tarkemmin säädeltyjä. Luovuttajien nimet on säilytettävä ja keinohedelmöityksessä syntynyt lapsi voi 18-vuotiaana saada tiedon siittiön tai munasolun luovuttajasta. Aiemmin luovutus oli nimetöntä eikä valtakunnallista rekisteriä ollut.



Keinohedelmöityslakia on kuitenkin muutettava syksyn aikana, sillä lakitekstiin on jäänyt myös vaatimus, että hedelmöityshoitoklinikan on hävitettävä sukusolujen luovuttajan tiedot kahden vuoden kuluttua solujen käytöstä tai hävityksestä. Hedelmöityshoitolain jälkeen säädetty hoitoklinikoiden työtä säätelevä kudoslaki velvoittaa klinikat säilyttämään tietonsa 30 vuotta.

Laki ilmeisesti korjataan syksyn aikana, jotta klinikat eivät lähde hävittämään tietojaan.

Hedelmöityshoitolain voimaantulon jälkeen viime vuoden loppuun mennessä hedelmöityshoitoja tehtiin noin 650. Munasoluja luovutettiin 400, siittiöitä 220 ja alkioita noin 25 kertaa.



Vaatimus, että jokaisen keinohedelmöityksellä syntyvän lapsen on täysi-ikäisenä saatava tietää luovuttajansa nimi on vähentänyt suomalaisten luovuttajien määrää. Hedelmöityshoitojen avulla syntyneellä lapsella ei ole juridista asemaa luovuttajan lapsena, mutta siitä huolimatta luovuttajat ovat vierastaneet ajatusta, että tällä tavoin syntynyt jälkeläinen ottaisi yhteyttä.

Suomessa hedelmöityshoidoissa käytetään aikaisempaa enemmän tanskalaisia sukusoluja. Vaikka tanskalaisen alkuperän voi lähteä selvittämään, tanskalaiset luottavat välimatkaan. Harvemmin kukaan lähtee niin kaukaa kyselemään.



Hedelmöityshoitolakia säädettäessä keskusteltiin kauan syntyvän lapsen oikeudesta selvittää alkuperänsä. Kun luovuttajan nimen kerran voi säilyttää, on tärkeää, että niin tehdään. Jos suomalaisten sukusolujen luovuttajien määrät edelleen laskevat, olisi syytä miettiä lisää suojaa luovuttajien henkilöllisyydelle.

Täysi-ikäisen omia juuriaan etsivän lapsen yhteydenotolle pitäisi luoda jonkinlainen välimiesmenettely. Yhteydenoton pitäisi olla molempien tahto. Nuorelle on tärkeää selvittää taustansa, kuten perinnölliset sairaudet. Toisaalta on tärkeää myös tietää tulevien sukupolvien terveyden varmistamiseksi, ettei nuori ole sukua tulevalle puolisolleen. Nämäkin tiedot voi selvittää ilman yhteydenottoa.

Hedelmöityshoidoilla syntyneiden tausta selvitetään tarkemmin kuin normaalisti syntyneiden. Muutama vuosi sitten joka kymmenennen normaalisti syntyneen lapsen isyys jäi kokonaan määrittelemättä.