Kreikka-sopu antaa taas kerran toivoa

Sopu Kreikan kolmannen lainapaketin raameista antaa taas hivenen toivoa, että tilanne rauhoittuisi edelleen, ja Kreikalla olisi toiveita päästä joskus selville vesille. Kaikki riippuu kuitenkin edelleen siitä, millainen tahto Kreikalla itsellään on tarttua välttämättömiin uudistuksiin, jotta maan talous lakkaisi vuotamasta.

On selvää, että nyt on tultu viimeiselle rajalle. Kreikan rahoittajat enempää kuin muut euromaatkaan eivät siedä enää yhtään maan temppuilua ja välistävetoja.

Siitä saatiin takeet viimeistään, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF laittoi rahahanansa kiinni. Se ei ollut tyytyväinen Kreikan haluttomuuteen ajaa läpi joukkoa suuria yhteiskunnallisia uudistuksia.

IMF on ollut tyytymätön myös euromaiden linjaan. Niissä ei ole ollut valmiutta edes keskustella mahdollisesta Kreikan valtion lainojen leikkauksesta.

Lainajärjestely epäilemättä kuitenkin on välttämätöntä, ja se mitä todennäköisimmin myös tapahtuu joskus tulevaisuudessa.

Ilman sitä toimenpidettä IMF ei ole luvannut olla mukana enää Kreikan kolmannessa tukipaketissa. Se ei usko, että Kreikka saadaan kuiville ilman velkasaneerausta. Myös IMF:n on näin vaalittava omaa uskottavuuttaan.

Euromaille velkajärjestely on ymmärrettävästi ollut koko ajan ylivoimainen pala, kun ne ovat nähneet, että Kreikka on ollut nihkeä toteuttamaan monia talousuudistuksia.

Linja on ollut oikea. Voi oikeastaan ihmetellä, kuinka pitkämielisesti ne ovat yrittäneet neuvotella Kreikan vasemmistojohdon kanssa, vaikka sillä ei tammikuun vaalien jälkeen ollut kuukausiin mitään todellista aikomusta taipua kestäviin ratkaisuihin.

Vaikka sopu nyt syntyisikin noin 85 miljardin euron apupaketista, tavallisten kreikkalaisten asemaa ne eivät nopeasti auta kuten eivät ole auttaneet aikaisemmatkaan tukiratkaisut.

Näilläkin miljardeilla hoidellaan pääasiassa maan vanhoja velkoja.

Koko kriisin hoidon iso kuvio on ollut kummallinen. Pääongelma oli, että lähinnä saksalaiset ja ranskalaiset pankit olivat rahoittaneet Kreikan valtiota kestämättömällä tavalla.

Markkinataloudelle ominainen tie olisi ollut, että pankkeihin olisi pumpattu riittävästi uutta pääomaa. Se olisi merkinnyt myös niiden omistuspohjan vaihtumista.

Isot EU-maat valitsivat kuitenkin mieluummin tukipakettien tien, jolla vastuu lainoista siirtyi pankeilta euromaille ja niiden veronmaksajille.

Vaikka kolmas tukipaketti on nyt myötätuulessa, edessä on vielä iso poliittinen myrsky monissa jäsenmaissa, myös Suomessa. Ennen pitkää täytyy hyväksyä se vaihtoehto, että Kreikan velkoja leikataan.

Pelkällä maalaisjärjellä voi ymmärtää, että Kreikka ei selviydy liki 320 miljardin veloista, kun sen bruttokansantuote on reilusti alle 200 miljardia.

Velkajärjestelyn vuoro tulee heti, kun euromaat voivat olla vakuuttuneita, että Kreikalla on todellisia näyttöjä halusta nousta takaisin jaloilleen.

Kommentoi