Kesän festivaalit kustannuskierteessä

Suomen festivaalikesä on nyt kuumimmillaan. Viikonvaihteessa esimerkiksi Helsingissä järjestettiin neljä erilaista musiikkitapahtumaa. Seinäjoella puolestaan käydään Provinssirockin jälkikeskustelua. Harmaita hiuksia järjestäjille toi se, että kävijämäärä putosi selvästi joidenkin aiempien vuosien huippuluvuista.

Provinssirockin kaltaisten juhlien suosio on perustunut siihen, että esiintyjiksi saadaan tunnettuja esiintyjiä. Valitettavasti huippuartistien palkkiot ovat karkaamassa käsistä. Järjestäjien riski kasvaa, koska pääsyliputkin ostetaan yhä lyhyemmällä varoitusajalla.

Festivaalin yhteydessä Seinäjoella järjestettiin seminaari, jossa pohdittiin monipuolisesti luovien alojen tilannetta Suomessa. Keskeisinä teemoina olivat musiikki ja muoti.

Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtaja Mika Virkkala tiivistikin Provinssin kaltaisten tapahtumien järjestäjien tunnot. Kilpailu on todella kovaa ja kuluttajien käyttäytymistä on entistä vaikeampi ennustaa.

Provinssin järjestelyihin tuo oman leimansa vapaaehtoisten suuri työpanos, jossa tehokkuutta ei voi enää juurikaan parantaa.

Rajusti nousseiden esiintymispalkkioiden lisäksi festivaalijärjestäjien yöunia uhkaa myös mahdollinen arvonlisäverokannan yhtenäistäminen eli tässä tapauksessa tuntuva nostaminen.

Jos alv-kanta yhtenäistettäisiin, se rokottaisi festivaalivierasta monelta suunnalta. Pääsylippujen lisäksi kallistuisivat matkat, majoitus ja ruoka. Tällä taas olisi melkoinen vaikutus myös musiikkitapahtumiin liittyvien yritysten toimintaan.

Ketjureaktio voisi olla yllättävän voimakas esimerkiksi Seinäjoen kaltaisessa kaupungissa.

Kotimaisten järjestäjien rinnalle Suomen markkinoille ovat tulleet ulkomaiset ohjelmatoimistot. Varoittava esimerkki kannattaa hakea Ruotsista, jossa saksalainen FKP Scorpio oli epäilemättä osaltaan vauhdittamassa Ruotsin suosituimman eli Peace and Love-festivaalin konkurssia järjestämällä oman megafestivaalin samaan viikonloppuun.

Ruotsista joudutaan hakemaan myös mallia laajemminkin musiikkialaa puntaroitaessa. Esimerkiksi musiikkiviennin panostukset ja osaaminen ovat Suomessa kaukana ruotsalaisesta.

Musiikkivientimme on vuodessa noin 35 miljoonaa euroa, Ruotsissa ainakin 10-kertainen.

Alan ammattilaisten mukaan Ruotsi antaa julkista tukea myyntiin ja markkinointiin. Suomi haluaa tässäkin olla Euroopan unionin mallilapsi ja tulkitsee sääntöjä tiukimman mukaan eli tukee lähinnä tuotekehitystä.

Suomessa kaivataan aika ajoin jotain uutta Nokiaa. Luovat alat kuten musiikki tai muoti eivät tietenkään voi it-sektoria tai kutistuvaa metsäteollisuutta korvata, mutta pienistä puroista on vaihtoehtoja yritettävä hakea.

Kaikki lähtee kodeista ja kouluista. Onko luovien aineiden tuntimääriä jo liikaa vähennetty reaaliaineiden kustannuksella? Vai pitääkö tuntimääriä yhä vähentää, jotta yhä useampi nuori valitsisi vaikka sosiaalialan taiteiden tilalle?

Suuria kysymyksiä koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Helppoja vastauksia ei ole.