Kahden professorin vääntö oudoksuttaa

Kahden professorin erimielisyys suomalaisesta koulutyöstä hämmentää.

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta kirjoitti melkein uhkarohkeasti opetuksesta. Kasvatustieteen professori emeritus Kari Uusikylä Vaasasta vastasi kärkevästi. (HS 4.3. ja 6.3.).

Saloviidan ajatukset ovat ryöpsähtäneet laajaksi koulukeskusteluksi, johon on osallistunut opetusalan ammattilaisia. Toistaiseksi Saloviita on jäänyt ajatuksineen yksin.

Saloviita iskee keihään kärjen Opetusalan ammattijärjestöön (OAJ). Kampanjointi pienten luokkakokojen puolesta on Saloviidan mukaan edunvalvontaa, joka haittaa koulutyötä.

Vuoden 2008 jälkeen peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen on käytetty Suomessa 236 miljoonaa euroa, todistaa Saloviita ja lisää, että pienen ryhmäkoon myönteiset vaikutukset ovat vähäisiä. OECD on jopa varoittanut tuhlaamasta rahoja luokkakokojen pienentämiseen.

Toinen kärki osuu koulunkäyntiavustajiin, joiden tarpeella ei tunnu Saloviidan mukaan olevan mitään rajoja.

Hänen mielestään avustajien suuri määrä jopa heikentää erityisopetusta. Hän antaa ymmärtää, että opettajat sysäävät erityisoppilaita pedagogisesti epäpätevien avustajien hoiviin.

Uusikylä torjuu Saloviidan kaikki väitteet luokkakoosta erityisopetukseen. Hän muistuttaa, ettei lapsia siirretä erityisluokille yhden opettajan käskystä. Väittely luokkakoosta on Uusikylän mukaan turhaa. Hän kärjistää: "Autoritaarisessa yhteiskunnassa sata oppilasta voi opiskella tehokkaasti päähän päntättäviä faktoja; opetuksen tehon takaa opettajan keppi."

Uusikylä pitää pahana sitä, ettei Saloviita ymmärrä lasten henkisen hädän vaikutusta koulutodellisuuteen. Opettajia ei pidä leimata laiskureiksi, jos he eivät pysty opettamaan hylättyjä, ahdistuneita ja aggressiivisia oppilaita normaaliopetuksessa.

Opetusta ja pedagogiikan toteutumista on mahdoton arvioida koulun ulkopuolelta. Luokat ovat oppilaiden ja opettajien melko suljettua maailmaan, eikä vanhemmilla ole juuri muuta mahdollisuutta kuin luottaa hyvään lopputulokseen.

Hämmentää ja pelottaa, kun professorit, opettajien opettajat, ovat erimielisiä suurista kysymyksistä. Toisaalta on hyvä, että ammattilaiset uskaltavat vääntää kättä, mutta toisaalta on outoa, että näkemykset ovat näin kaukana toisistaan. Se luo epävarmuutta.

Erimielisyyden kohteet ovat tuttuja ja keskeisiä: luokkakoot, erityisopetus, kouluavustajat ja OAJ:n valta.

Opettajat eivät ole Saloviidan hyökkäystä sietäneet. Se on ymmärrettävää. Totta kai he puolustautuvat.

Jatkuva puhe opetusryhmien pienentämisestä kuitenkin ihmetyttää. On toistettu, että opetuksen taso vajoaa nopeasti, ellei OAJ:n vaatimusta ryhmäkoosta kuulla.

Tutkimustuloksia tai hintaa on esitelty harvoin. Opettajien näkemys on otettu totuutena: mitä pienempi ryhmä, sen parempi lapselle. Onko se aina totta? Saloviidan aloittama ja Uusikylän jatkama väittely on joka tapauksessa tarpeellinen. Saakoon jatkoa.

Kommentoi