Ilmanaikuista rahaa

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) muoti-ilmauksia lainaten voisi perustuloa tai kansalaispalkkaa kuvailla vaikkapa niin, että se olisi ilmanaikuista rahaa. Perustulo on vuosisatainen idea. Raha kilahtaisi tilille säännöllisesti ja automaattisesti, eikä siihen liittyisi nykyisiin sosiaalietuuksiin kuuluvaa tarveharkintaa eikä mitään velvoitteita. Sen saamiseen riittää, kun on olemassa.

Idea on saanut taas uutta vauhtia siitä, että Sipilä tuli kokeilua lupailleeksi ennen vaaleja. Niinpä se oli pakko ottaa hallitusohjelmaan.

Tarkoitus on kokeilujen avulla selvittää, onko ajatuksessa järkeä ja voiko se tuottaa myönteisiä tuloksia.

Nyt Kela tuuppaa asiaa eteenpäin mielipidekyselyllään. Sen mukaan kaksi kolmesta vastaajasta pitää perustuloa hyvänä ajatuksena. Sopivaksi kuukausisummaksi arvioitiin tuhat euroa.

Suomessa on ainakin pari suurta ongelmaa, jotka myös liittyvät toisiinsa. Yhteisen kakun leipomisesta kannetaan liian vähän huolta. Sen sijaan sen jakaminen onnistuu paremmin, jopa silloinkin, kun jaettavaa ei ole.

Toinen ongelma on se, että kynnelle kykenevä työvoima ei hakeudu riittävästi työmarkkinoille. Tästä työn tarjonnan heikkoudesta on puhuttu viime aikoina paljon.

Jo lähitulevaisuudessa Suomea uhkaa tilanne, jossa talouskasvu on heikkoa, yhteiskunnan hoivamenot kasvavat ja työssä käyvien osuus kansasta pienenee.

Se tarkoittaa, että yhteisestä kakusta jää yhä vähemmän niille, jotka sen työllään leipovat. Se voi pienentää kansalaisten työmotivaatiota tai jopa houkutella monia lähtemään ulkomaille parempien ansioiden perään.

Lisääkö vai vähentääkö perustulo kansalaisten työhalua? Kannattajat sanovat, että kyllä, arvostelijat ajattelevat päinvastoin.

Ilman kokeilujakin voi arvata, että esimerkiksi tuhat euroa kuukaudessa voisi riittää monelle ja kannustaisi pois työmarkkinoilta.

Toinen ongelma on se, että noin suureen perustuloon tarvitaan luonnottoman suuria tulonsiirtoja hyvätuloisilta pienituloisille.

Perustulon tärkein tavoite on raivata sosiaalietuuksien viidakkoa. Sen pitäisi poistaa sellaiset ansat, joissa pienetkin työtulot syövät heti etuuksia pois, tai yksi etuus syö toista.

Melko yleisesti ajatellaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Saman voi sanoa toisin niin, että työttömyys synnyttää eniten eriarvoisuutta yhteiskuntaan.

Perustulon oikeutuksen ratkaisee se, lisääkö se hinkua työhön vai vähentääkö se sitä.

Jos suomalaisten ahneutta työlle halutaan mitata, yksi mittatikku on työllisyysaste eli työllisten osuus väestöstä. Se on Suomessa luvattoman alhaalla, vain noin 68 prosentissa, kun hallituksen tavoite on 72.

Joskus 2000-luvun alussa haaveiltiin vielä 75 prosentista, mutta ainakin toistaiseksi luku on liian kaukana.

On vaikea uskoa, että ilmanaikuinen ja vastikkeeton raha noita lukuja pystyisi kaunistamaan.

Kommentoi




  • Pääkirjoitus: Huumeilla surulliset seuraukset, ongelmaan tartuttava pian

  • Pääkirjoitus: Väestökato vaatii viimein todellisia tekoja Vaasan houkuttavuuden lisäämiseksi

  • Pääkirjoitus: Jos pesäpallokenttä pitää Vaasassa siirtää, miljoonista tulee ottaa kaikki hyöty irti

  • Pääkirjoitus: Suomi saa liputtaa itseensä uskoneelle ja mahtavasti menestyneelle Virolle

  • Pääkirjoitus: Oppilaitoksissa joudutaan pohtimaan vaikeita turvallisuuskysymyksiä