Euro on liian vahva valuutta

Euroopan talous ei osoita toipumisen merkkejä. Hyvät neuvot alkavat nyt olla tarpeen. Liian vähän puhutaan esimerkiksi vahvan euron vaikutuksista erityisesti euromaiden talouteen.

Aikanaan Suomi taisteli vaikeuksistaan ulos devalvaatioiden avulla. Samaa, nykyaikaan sovellettua lääkettä kannattaisi harkita euroalueella. Suoranaista päätöstä euron kurssin alentamisesta ei tietenkään voida tehdä, mutta olisi pohdittava politiikan muuttamista niin, että seurauksena olisi euron devalvoituminen.

Kaukomatkailijalle arvokas euro on etu, mutta koko Euroopan taloudelle karvasta myrkkyä. Kumpi painaa enemmän, matkailijoiden reissu-euro vai jokaista koskettava vientieuro.

Nykyisin yksi euro maksaa yli 1,30 dollaria. Se tarkoittaa, että jokainen eurohintaan tehty tuote on todella kallis tärkeimmissä vientimaissa. Kysyntä hiipuu, vienti takkuaa ja työpaikat Euroopassa vähenevät.

Miksi valuutan arvosta puhuminen on jonkinlainen tabu? Taustalla saattaa olla itsesuojeluvaisto, jopa häpeä pohtia d-pilleriä eli euron arvon tietoiseen alentamiseen tähtäävä politiikkaa.

Suomessa muistetaan vielä 1990-luku, vahvan markan politiikka, josta tuli mantra.

Tunnettu professori Bengt Holmström on kuvannut tuota aikaa sanomalla, että kaikki muut näkemykset oli kielletty ja lehdistökin oli aivopesty asiassa.

Mutta jotain on Suomen ja Euroopan tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä.

On tärkeää, että vahvan ja heikon euron eduista ja haitoista puhutaan avoimesti.

Yhdysvallat ja Japani polkevat surutta valuuttojensa arvoa. Politiikka on nyt sellaista, että nämä kaksi talousmahtia vievät ja Eurooppa vikisee, jos sitäkään.

Painokoneet suoltavat dollareitra ja jenejä, valuutat pysyvät kilpailukykyisinä ja sitä mukaa Yhdysvalloissa ja Japanissa valmistettavat tuotteet syövät markkinoita eurooppalaisten kilpailjoiden alta. Kehitys on Euroopan kannalta vaarallinen.

Mitä me voimme tehdä ? Se onkin miljoonan euron kysymys. Samalla kun kilpailijat toimivat ennakkoluulottomasti, Euroopassa pohditaan periaatteita. Saksan perustuslakituomioistuin miettii, voidaanko Euroopassa ylipäätään käyttää samanlaista setelirahoitusta kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa.

Inflaation pelko on tietysti viisauden alku, mutta rajansa kaikella. Työttömien armeija Euroopassa on sietämättömän suuri.

Entä pieni , syrjäinen Suomi, mitä me voisimme tehdä? Vastaus on yksinkertainen, sisäinen devalvaatio.

Sisäinen devalvaatio olisi sopimus siitä, että suomalaisen euron kilpailukyky paranee kun palkat ja hinnat pidetään kurissa lähivuodet.

Esko Aho ja Kalevi Sorsa yrittivät 90-luvulla tällaista sopimusta. Metalliliitto sen kaatoi.

Nyt nykyinen metalli eli teknologiateollisuus voisi olla Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen tukena uuden ajan yhteiskuntasopimuksen teossa.