Puhtaan kalenterin lumous

Jo marraskuussa alan odottaa sitä. Ei ensilunta, ei jouluakaan, vaan ensi vuoden kalenteria.

Työnantaja ystävällisesti kustantaa minulle ja kaikille työtovereilleni ikioman almanakan, mieleisensä saa tilata runsaasta tarjonnasta.

Vaikka moni on siirtynyt – kuulemma kovin käteviin – sähköisiin kalentereihin, minusta paperiversio on yhä paras.

Kun sitten saan neitseellisen kalenterin valkoisine sivuineen käsiini, leijun lähes euforian tilaan.

Mikä ihana mahdollisuuksien kirja! Kaikki sivut, kaikki viikot ovat tyhjiä, puhtaita ja kauniita.

Kalenteri osoittaa konkreettisesti minulle sen, että voin taas käyttää vuoden verran aikaani niin kuin haluan, työajan ulkopuolella siis.

Kirjaan uuteen allakkaan ensin velvollisuudet eli työvuorot. Vuorotyöläisen on erityisen tarkkaan merkittävä illat ja viikonloput, jolloin työnantaja on varannut minut käyttöönsä.

Sitten merkitsen vuoden tähtihetket eli läheisteni syntymäpäivät, jotta muistan soittaa onnittelupuhelun tai lähettää kortin tai lahjan.

Seuraavaksi merkitsen jo sovittuja asioita: hammaslääkärikäynti, koulutuspäivä, teatteriretki ystävän kanssa, ja niin edelleen.

Vuoden mittaan kalenteri täyttyy vähäpätöisemmistä merkinnöistä: Varaa kampaaja! Muista ostaa sulakkeita ja sukkahousuja! Hae mummu bussiasemalta kello 14.

Vuoden kohokohtiin kuuluu se hetki, kun saa isoin, paksuin tikkukirjaimin kirjoittaa kalenterisivujen poikki KESÄLOMA!

Kun vuosi sitten kääntyy taas loppua kohden, kalenteria voi selailla sillä silmällä, mitä vuoden aikana tulikaan tehtyä. Ketä tapasin, missä vierailin tai matkustelin ja montako kertaa hyppäsin hammaslääkärillä.

Kunnes taas on käsissä uusi, puhdas ensi vuoden kalenteri kaikkine mahdollisuuksineen.

 

ANNE LAURILA

Kommentoi

Luetuimmat kolumnit
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Luetuimmat yleisolta
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Luetuimmat paakirjoitukset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi