Ajat ovat muuttuneet, lukitsen oven

Muistan, kuinka 1960- ja 70-luvuilla niin minun kuin ystävieni kotona ovet lukittiin vain yöksi, ja avonaiset pyörät säilyivät pihoilla koskemattomina vuodesta toiseen.

Perusturvallisuutta ja luottamusta kanssaihmisiin riitti.

Silloin vielä Vaasankin esikaupungeissa kierteli kulkukauppiaita. He kolkuttivat hetken ovelle, mutta jos kukaan ei tullut avaamaan, astelivat he sisään ja huhuilivat, onko talossa ketään. Oli mattokauppiasta, huonekalukauppiasta, joku myi perunoita, harjoja ja mattopiiskoja, joku kauppasi pitsiliinoja ja istahti kursailematta keittiönpöytään ehdottaen, että emäntä keittää kahvia.

Lapsesta tämä oli jännittävää, mutta ei pelottavaa. Vierailun jälkeen ei tullut mieleenkään, että ovia alettaisiin pitää säpissä. Lähtökohtaisesti yllätysvieraita pidettiin sisimmältään "hyvinä" ihmisinä. Pahinta, mitä saattoi kuvitella, oli, että joku näpistäisi jotain.

Sama käytäntö oli suurimmassa osassa yrityksiä ja virastoja. Ovet olivat auki, ja rakennuksiin saattoi kävellä vapaasti sisään kuka vain. Myös kouluihin.

Haluaisin pitää kiinni tästä lapsuuteni turvallisesta tunnelmasta, vaan ajat ovat muuttuneet ja minun ajatukseni myös. Me kaikki tiedämme, että Suomessa on lähimenneisyydessä tehty joukkosurmia. Niitä on tapahtunut kouluissa ja ostoskeskuksessa.

Hämmästyin tänä syksynä käydessäni työn merkeissä eräällä koululla. Tarkoituksena oli haastatella oppilaita pihalla, mutta ajoituksemme oli väärä, eikä ulkona ollut ketään. Päätimme kokeilla, onko koulun sivuovi auki, enkä ollut uskoa todeksi, kun se aukesi.

Kävelimme valokuvaajan kanssa sisään rakennukseen kenenkään tietämättä. Koulua käyvät sadat lapset päivittäin.

Ei mennyt kuin muutama viikko, ja tiedotusvälineet uutisoivat jälleen yhdestä koulusurma-aikeesta Suomessa. Kokkolalaisen koulun entinen oppilas oli suunnitellut tekevänsä joukkosurman entisessä opinahjossaan. Hän on ollut kiinnostunut sekä Kauhajoen että Jokelan koulusurmista.

Vaalisin mielelläni 60-lukulaista perusluottamustani, mutta se on murentunut. Pidän kotini oven lukossa myös päivisin ja toivon, että kouluissa tehtäisiin samoin.

TERHI EKOLA

TERHI EKOLA
@i-mediat.fi

Kommentoi

Luetuimmat kolumnit
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Osta Digilehti ja verkon kaikki sisällöt! 1kk vain 14,90€

Osta
Luetuimmat paakirjoitukset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
    Kuukausi