Pääkirjoitus: Susipäätökset pitää tehdä edelleen asiaperusteilla

Suomen luonnossa ei liene toista eläintä, joka herättäisi yhtä kiihkeitä tunteita puolesta ja vastaan, kuin susi.

Pohjalaismaakunnissa keskustelu uhkaa kiehua jo pahasti ylitse. Sytykkeenä ovat toimineet tänä talvena tehdyt miesmuistiin tiheimmät näkö- ja jälkihavainnot susista. Uutta on myös se, että ruokaa etsivät eläimet ovat yhä useammin tuppautuneet taajamiin ja ihmisasumusten pihoihin (Pohjalainen 15.3.).

Yksi tuoreimmista havainnoista tehtiin Vaasassa. Varhain torstaiaamuna susi jolkotteli aivan keskustan tuntumassa Tiilitehtaankadulla. Edellisen kerran susi on nähty Vaasassa viitisen vuotta sitten.

Keskustelua sivusta seuraava ei voi kuin ihmetellä kiihkoa, jolla osa susien puolustajista asiaansa ajavat. Yhtään tappiolle eivät jää myöskään muutamat susikannan rajoittamista vaativat henkilöt.

On aivan luonnollista, että ihminen säikähtää, jos oman asumuksen takapihalle ilmestyy susi. Häntä ei voi kukaan kieltää pelkäämästä kotieläintensä tai varsinkaan ihmisten puolesta. Jälkikasvua on karu lähettää koulumatkalle, jolla vaara vaanii.

Toisaalta susien puolustajilla on täysi oikeus pelätä, että 1970-luvun tapahtumat toistuvat. Tuolloin yleinen susivaino romahdutti kannan lähelle sukupuuttoa.

Susikeskustelun suuri puute on ollut jo vuosia, etteivät osapuolet ole löytäneet yhteisymmärrystä susien määrästä.

Virallisen totuuden Suomessa esittää Luonnonvarakeskus. Tuoreimman, vuosi sitten tehdyn arvion mukaan Suomessa eleli noin 150 - 180 sutta.

Laumoja oli 14, joista puolet asui itärajan tuntumassa. Vahva kanta oli myös Lounais-Suomessa.

Susikanta oli keskuksen mukaan tuolloin noin 25 prosenttia pienempi kuin maaliskuussa 2016. Silloin susia arvioitiin olevan 200 – 235.

Susien määrän rajoittamista vaativien käsitys kannan suuruudesta on aivan toinen. Radikaaleimmat ovat valmiita lisäämään luvun perään nollan.

Toivottavaa on, että Luonnonvarakeskus saisi nopeasti valmiiksi uuden arvion, sillä keskustelu huutaa tuekseen faktoja.

Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö Stefan Pellas ennustaa susien määrän kaksinkertaistuvan kolmessa vuodessa.

Hän vaatii asian nostamista esille Euroopan komissiossa, sillä eurooppalainen mielipide on otettava huomioon Suomen susipäätöksissä (Pohjalainen 15.3.).

Pellaksen mielestä juuri nyt on syytä pohtia, mikä on susikanta esimerkiksi vuosikymmenen päästä, ja miten siihen pystytään lainsäädännöllä vaikuttamaan.

Riistapäällikön mietteisiin on helppo yhtyä, sillä kannan liian suuri kasvu voi johtaa kaikkien kannalta vahingollisiin seurauksiin kuten salametsästyksen lisääntymiseen.

On viranomaisten tehtävä miettiä, millä keinoilla susikanta pysyy oikealla tasolla ja uteliaimmatkin yksilöt poissa ihmisasumusten liepeiltä.

Jos eläinten karkottaminen pelottelemalla ei onnistu, perusteltujen kaatolupien myöntämistä ei ole syytä pelätä.

Päätösten on kuitenkin perustuttava, kuten nykyäänkin, todelliseen uhkaan. Uskomusten ja pelkojen varaan ei ratkaisuja ole syytä perustaa.

Susi kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta ei ihmisasumusten liepeille, eikä varsinkaan kaupunkien keskustoihin.

Jouni Pihlajasaari

Kommentoi