Yrittäjyydestä elämäntapa

Olen yrittäjä. Ei se kyllä missään vaiheessa ollut varsinaisena tavoitteena, vaikka niin pääsikin käymään. Kuva yrittäjyydestä ei ollut erityisen houkutteleva parikymmentä vuotta sitten, jos kohta ei taida useimmille olla nykyäänkään.

Monen kosketuspinta yrittäjyyteen lienee yleisönosastokirjoitteluiden perusteella ohuenpuoleinen. Kuvitelmat kulkevat riistokapitalistiökyporvarin ja nälkäänsä kuusenhavuja keittelevän elämäntapayrittäjän välillä, todellisuuden asettuessa normaaliin tapaan sinne välimaastoon.

Itselläni oli jonkinlaista oletusta yrittäjyydestä syntynyt siitä, että isovanhempani olivat yrittäjiä; leipureita, joilla oli myös pieni kauppa leipomonsa kupeessa. Mielikuvani tosin sisälsi aamu-uniselle yksilölle huolestuttavan pakon herätä aamuneljäksi leipomaan.

Oma yrittäjyyteni alkoi 18 vuotta sitten, kun perustimme aviomieheni kanssa perheyrityksemme, aluksi tiettyä toimeksiantoa varten sivutoimiseksi, sittemmin päätoimeksi muotoutuen. Yrityksen perustamisvaiheessa kyllä mielessä kummittelivat erinäiset tieto lisää tuskaa -tyylin opintojaksot opiskeluajoilta. Erityisesti se työoikeuden luento, jonka jälkeen luennoitsija tiedusteli, moniko läsnä olleista opiskelijoista uskaltaisi ryhtyä yrittäjäksi. Lopulta yksi käsi nousi, kera surkean parkaisun: kun minulla jo on yritys...

Yrittäjähän tavallaan hyppää tuntemattomaan alkaessaan toteuttaa visiotaan yrityksensä tulevaisuudesta. Riippumatta siitä, miten pitkälle liikeidea ja laadittu strategia alkuvaiheessa tuntuisi kantavan, astuu yrittäjä normaalin sosiaaliturvan ja yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle, elämään yksin oman työnsä ja siitä mahdollisesti jossain vaiheessa saatavien tuottojen varassa.

Itsenäisyyttä ja valinnanvapautta arvostavalle ihmiselle yrittäjyys sopii. Samoin sellaiselle, josta on mukava olla työssä kellon ympäri, aina tavoitettavissa ja lomallakin sähköpostin ääressä, valmiina heti reagoimaan. Yrittäjyys kun on lopulta jossain määrin elämäntapa.

Joitain vuosia sitten joulupäivänä puhelin soi ja meiltä tiedusteltiin, ehtisimmekö muokata monen asiantuntijan osuuksista koostuvan kansallisen kehittämishankkeen raportin painokuntoon ennen vuodenvaihdetta.

Tottahan toki, jo tapaninpäivänä istuimme aviomieheni kanssa kotisohvalla kannettavat tietokoneet sylissä, korjasimme kieliasuja ja yhdenmukaistimme tekstejä annettuihin vaatimuksiin sopiviksi.

Joulukuusi kimmelsi vieressä, ja totesimme akateemisen yrittäjyyden olevan siinäkin mielessä mukavaa, ettei se ole kovinkaan aikaan ja paikkaan sidottua. Samanaikaisesti voi viettää joulua ja työskennellä tarvitsematta edes lähteä ulos pakkaseen.

Tiedostot kulkivat sähköisesti ja Suomen tulevaisuuden elinvoimaa vahvistettiin asiakkaan omalle asiakkaalleen lupaamassa ajassa.

Minulta kysyttiin taannoin, olenko koulutustani vastaavassa työssä. Rehellinen vastaus oli, ettei siitä haittaakaan ole ollut. Yrittäjyydessä olennaista on mielestäni se, että tekee sitä, mistä aidosti ja oikeasti pitää, ei välttämättä sitä, mitä joskus lapsuudessaan suunnitteli. Pitihän minustakin tulla arkkitehti, mutta tuli tuotantotaloudesta ja sosiaalipolitiikasta väitellyt markkinointiekonomi. Yhdenlainen yrittäjä siis.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä