Yhdistystoimintaa

Nyt on taas käsillä se vuodenaika, jolloin jäsenyhdistysaktiivit etsivät uusia luottamushenkilöitä erilaisiin yhdistyksiin. Kun joku ilahtuu kutsusta mukaan, toinen pakenee paikalta kiireisiinsä vedoten.

Eri ihmiset löytävät erilaisia syitä luottamushenkilöksi ryhtymiseen. Osa tahtoo verkottua oman alansa toimijoiden kesken, osa hakee vastapainoa työlle, joku toinen taas tukea työlleen.

Monelle luottamustehtävä on vapaa-ajan harrastus, osa kokee sen lähes työksi, joka syö vähäistä vapaa-aikaa ja vie aikaa muilta harrastuksilta.

Jos luottamustoiminta tuntuu pitkästyttävältä puurtamiselta, ei se luonnollisestikaan anna tekijälleen paljoa, tuskin kovin kummoisia jäsentilaisuuksia jäsenkunnallekaan.

Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat avainasemassa luottamustoiminnassa. Kun samassa veneessä olijat soutavat samaan suuntaan, tavoitteet myös saavutetaan. Ja tavoitteellista toimintaa jäsenyhdistystyö omimmillaan on.

Yhteisöllisyyden katoamisesta nyky-yhteiskunnasta on kannettu viime vuosina huolta. Moni kokee, ettei jaksa työpäivän päätteeksi osallistua yhteisiin rientoihin.

Ajan ja työpanoksen antamista yhteisen edun vuoksi ei nähdä kovinkaan tavoiteltavana. Yksilöllisyyden ja yksilön korostaminen vie tilaa perinteiseltä talkoohengeltä. Myös työn luonne on muuttunut viime vuosikymmenten aikana suuresti, nykyteknologian ansiosta moni on jatkuvasti tavoitettavissa työasioissa.

Järjestöjen luottamustoimet perustuvat jäsenistön yhteisiin mielenkiinnon kohteisiin. Palkattomiin luottamustoimiin osallistutaan pääsääntöisesti vapaa-ajalla, ja siten niihin käytettävissä oleva aika on paitsi rajallinen, usein myös henkilön tärkeysjärjestyksessä toissijainen.

Vapaaehtoistyöhön liittyy silti yleensä vahva motivaatio, vaikka innokkuuskaan ei välttämättä takaa sitä, että tehtävistä aina suoriuduttaisiin sujuvasti ja ilman keskinäisiä kahnauksia. Uusklassisen näkökulman mukaan monet voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ovatkin voittoa tavoittelevia tehottomampia.

Toisaalta verkostot siirtyvät fyysisistä yhteisöistä Internetiin. Moni pitää yhteyttä sähköpostilla useampiin ihmisiin kuin koskaan kirjeitse tai puhelimitse, vierailuista puhumattakaan. Nykyajan yhteisöjä alkavatkin olla Facebook tai LinkedIn. Moni saattaa saadakin kutsun virtuaaliyhteisöön jonkin muun verkostonsa jäsenyyden perusteella.

Luottamustehtävillä on taipumusta keskittyä. Aktiiviseksi toimijaksi todettu havaitsee äkkiä olevansa monenlaisessa mukana.

Osa viihtyy järjestöjyränä, osa pettyy puurtamiseen ja lopettaa lyhyeen kaikki luottamustehtävänsä. Moni jatkaa vuosia erilaisissa tehtävissä, kun toisen katsantokannan edustajat pitävät parivuotisiakin pestejä liian pitkänä sitoutumisena.

Juuri sitoutumisesta yhdistystoimintatehtävissä onkin kyse. Jäsenyhdistystason luottamustehtävistä ei yleensä ole odotettavissa muuta palkkiota kuin hyvä mieli hyvin järjestetyistä tilaisuuksista ja kokouskahvit silloin tällöin.

On siis löydyttävä todellista halua tekemiseen, jotta tällainen yhdistystoimintaverkostojen pohjana oleva yhteisöllisyys pysyy voimissaan.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä