Yhdessä Pohjolaa puolustamaan?

Pohjolan maiden Tanskan, Ruotsin, Norjan, Islannin ja Suomen historiassa on mentävä satoja vuosia taaksepäin etsittäessä yhteisiä puolustukseen liittyviä intressejä. Kalmarin Unioni 1400-luvun loppumetreillä taitaa olla ainoa jollain tavoin toteutunut yritys tällä alueella. Se sortui Tanskan ylivaltaan.

Vuosisadat liittivät yhteen Ruotsin ja Suomen, niin sodassa kuin rauhassa. Tanska ja Ruotsi olivat vuosisatojen ajan verivihollisia. Norjan julistautuessa itsenäiseksi 1905 valmistautui Norjaa isännöinnyt Ruotsi kukistamaan pyrkimykset asevoimin.

Islanti erkani Tanskasta toisen maailmansodan jälkeen. Grönlanti on autonominen osa Tanskaa samoin Färsarten itsehallintoalue. Tanskan merivoimien fregatit vahtivat Grönlannin ja Färsaarten kalastusvesiä, mutta avittavat myös tarvittaessa Islantia. ”Sillisodan” aikana 1970-luvulla Ruotsin merivoimien alukset tukivat Tanskaa Färsaarten kalastusvesien valvonnassa.

Mitä Pohjoismailla on yhteistä?

Pohjoismainen demokratia, hyvinvointi ja vuosikymmenien mittainen sosiaalidemokraattisten hallitusten jatkumo, joka on nyt alkanut rakoilla. Suomi muodostaa tästä sisäpoliittisesta jatkumosta poikkeuksen.

Kiistaton yhteinen tunnus kaikille pohjoismaille, myös itsehallintoalueille, on maiden lipun lippukenttää hallitseva ristikuvio. Kuvio lienee lähtöisin Euroopan vanhimmasta valtiolipusta Tanskan ”Dannebrogista”.

Suomen vapaussota, sisällissota ja sitä seurannut Ahvenanmaan hallinnasta käyty köydenveto viilensivät Suomen hallitusten ja Ruotsin sosiaalidemokraattisten hallitusten välejä lähes talvisotaan saakka. Talvisotaan osallistui silti noin 9 000 hyvin varustettua ruotsalaista vapaaehtoista. Auttajia tuli myös Norjasta ja Tanskasta.

Talvisodan kynnyksellä tehty yritys yhteisen puolueettomuusrintaman muodostamiseksi kilpistyi maiden omiin puolueettomuustavoitteisiin. Suomen ja Ruotsin joidenkin korkeiden reserviin siirtyneiden upseerien 1960-luvulla esittämä aloite ”Pohjolan puolueettomasta sotilasliitosta” pysähtyi presidentti Kekkosen kielteiseen kannanottoon. Kyllä yritetty on aikaisemminkin!

Tämän päivän asetelma on vankkumaton? Kaksi puolueetonta ja kolme Nato-maata. Muutoksia ei ole odotettavissa, mikäli Suomi ja Ruotsi eivät liity Natoon.

Itämeren merialueen valvonnan integroitu tietojenvaihto ja meriliikenteen seuranta taitaa olla ainutlaatuista maailman merialueilla. Suomi johtotähtenä luodussa järjestelmässä ovat mukana Itämeren rantamaat, Venäjä poisluettuna.

Pohjoisessa maiden ilmavoimat pitävät yhteisiä harjoituksia, joista toiminta Islannin ilmatilassa on ajankohtainen esimerkki.

Poliittisten toimijoiden lausunnot tiiviistä yhteistyöstä tarkoittavat lähinnä puolustusmateriaalin tuotannossa saavutettavia taloudellisia etuja. Pisimmällä pohjoismaisessa työnjaossa ollaan vuosikymmenien ajan toteutetussa kriisinhallintakoulutuksessa ja siihen liittyvissä materiaalihankinnoissa. Kullekin pohjoismaalle on määritetty oma tehtäväkenttänsä.

Tästä on vielä pitkä matka maiden turvallisuuspoliiittisten ratkaisujen lähentymiseen. Tanska, Norja ja Islanti ovat Naton siipien suojassa. Ruotsi on tänään jonkinasteinen kysymysmerkki? Suomi vakuuttaa liittoutumattomuuttaan ja tukeutuu ”uskottavaan” puolustukseen.

Löytyykö jostain yhteinen puolustusratkaisu näillä eväillä? Ei ainakaan tämän eikä tulevan hallituskauden aikana!

ASKO KILPINEN

Kirjoittaja on prikaatikenraali evp ja Vaasan sotilasläänin entinen komentaja