Yhdenlaista yhteisöllisyyttä

KOLUMNI

Vuosi 2014 oli Vaasan Teknillisen seuran 95-vuotisjuhlavuosi, ja johtokunta päätti järjestää lokakuun lopussa ikimuistoiset juhlat, valtakunnalliset teknologiayrittäjyyspäivät, jotka huipentuivat seuran vuosijuhliin.

Talkoohenkeä, pitkää pinnaa ja akrobaattista joustavuutta tarvittiin, mutta niin vain teekkarivahvistettu johtokuntamme sai hankittua paitsi riittävän sponsorituen tapahtuman toteuttamiseen, myös erinomaiset puhujat ja mitä parhaimman yleisön.

Nämä talkoot veivät ylättävän paljon aikaa jo ennestään talkoohenkiseltä porukaltamme, ja jossain vaiheessa oli itse kultakin milloin yhtä aikaa, milloin vuorotellen, usko tekemisen mielekkyyteen loppua.

Kuka hullu viettää hellekesän kauniit päivät kerjäten sponsoreita, kevätyöt naputellen sähköposteja puhujille tai kuluttaa lomansa öitä myöden nuhanenä punaisena historiikkia kirjoittaen tai vaikka koodaa tekstiviestiseinää viikonloput läpeensä? Ajelee ympäri kaupunkia neuvottelemassa seuralle yhteistyökumppaneita ja kantaa yösydännä kymmeniä kiloja seminaarikasseja Gloriaan?

Kun talkootöitten lisäksi ydinjoukon piti hoitaa työnsä ja opiskelunsakin, niin aikaa otettiin mistä voitiin. Kiitos ja anteeksi perheille.

Kyllähän siinä jokunen kirosanakin kuultiin, kun kaikki ei aina mennytkään kuin Strömsössä.

Mutta kun seminaaripäivä koitti, talkootyönä täytetyt seminaarikassit sisältöineen odottivat yleisöä ja ensimmäiset kuulijat sekä puhujat alkoivat saapua paikalle, oli ”TYP-solmion” kaulaansa (tai käsilaukun hihnaan) virittänyt talkooporukka silminnähden helpottunut.

Tuhatkunta talkootyötuntia ei mennyt hukkaan! Yleisöä oli mukavasti paikalla, jokainen esitelmä ja TYP2014 kehuttiin palautteissa. Startupit viskintislaajista parketin postimyyntiin ja 3D-tulostuksesta tuulivoimaan herättivät keskustelua. Kaupungin vastaanotolla viihdyttiin. Ja osa alun perin vain torstaiksi ilmoittautuneista istui paikalla koko perjantainkin kiinnostavia esityksiä kuunnellen.

Muualta tulleet seminaarivieraat kehuivat vielä joulukuussakin Vaasaa ja Vaasan seudun yrityksiä. Olivat yllättyneetkin kaikista niistä mahdollisuuksista, joita täällä on tarjolla.

Seminaarisalin ulkopuolellekin oli uskaltauduttu. Messulippu seminaarikassissa oli ollut mukava yllätys ja paikallista työtä oleva rosterinen snapsilasi jotain aivan muuta kuin perinteinen messukrääsä.

Seuran puheenjohtajana ja siten päävastuullisena järjestäjänä oli ilo kuunnella ja edelleen talkooporukalle välittää kehuja. Valtava työmäärä ei mennyt hukkaan.

Vuosijuhlakin oli koettu poikkeuksellisen hauskaksi, mikä oli ilo kuulla. Ja kirjoittamastani historiikista havaittu monivuotinen perinteemme nauttia seuran varsinaisen syntymäpäivän tienoilla ”skumppaa ja kakkua” on nyt benchmarkattu käyttöön ainakin yhteen maamme teknilliseen alueseuraan.

Mikä sitten saa ihmiset uhraamaan kymmeniä, jopa satoja tunteja aikaansa yhteisen hyvän eteen?

Osittain kyse lienee perinteisestä pohjalaisesta kökkähengestä, velvollisuudentunteesta, harrastuksesta, hyvästä seurasta. Pääasia kuitenkin on, että kaiken tällaisen jälkeen sinne viivan alle jää se tärkein: hyvä mieli ja hyvät ystävät.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä

Kommentoi