Voi Mari Mari

<b>MONI OLISI </b>jo luovuttanut, mutta keskustalainen kuntaministeri Mari Kiviniemi puree hammasta ja yrittää suhtautua syytöksiin huumorilla.


Heti vaalien jälkeen Kiviniemelle osoitettiin ovea. Isot kuvat levisivät lehtiin.

.Paaministeri Matti Vanhanen (kesk.) on etäinen, mutta Kiviniemi suorastaan kylmä. Suurtappion päätekijät saisivat nyt lähteä. Ulos hallituksesta tuollainen kuntaministeri, helsinkiläinen hienopieru, joka vänkää laajaa maaseutua uuteen uskoon keskustalaisten kiusaksi ja sössii rajaseutujen hyvät hankkeet veljeilemällä helsinkiläisen asuntoministerin (kok.) kanssa.



KIVINIEMI ON esitellyt Parastaan pitkin maakuntia ja tuhonnut puolueen kivijalkaa, vanhakantaista, kunnon aluepolitiikkaa.

Puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas, Haapaveden nopea iskijä, kiirehtikin heti vaalien jälkeisenä aamuna vaatimaan terävyyttä juuri kuntapolitiikkaan. Sen hän jätti kertomatta, että johtaa itse puolueen kuntapoliittista työryhmää.

Koko keskustan kärki on sitoutunut Paras-linjauksiin, varapuheenjohtaja Rantakangas muiden mukana.



KESKUSTAN VAALITAPPION kävelevä syy on 40-vuotias kansantaloustieteilijä Töölöstä. Hänellä on umpistadilainen mies, kaksi lasta ja uusperhe.

Eikä siinä vielä kaikki. Hän soittaa pianoa ja yrittää ennättää kerran kuukaudessa oopperaan. Toisin kuin puolueen todellinen kultakurkku Paula Lehtomäki, joka on kunnostautunut kuorolaulussa, Kiviniemi ei tempaudu kansallispuvussa riehakkaaseen ilotteluun.

Louis Vuittonin piikkari ei iskeydy lattiaan yhtä nopsasti ja kansanomaisesti kuin lapikas.

Kiviniemi näyttää mallilta sekä mitoiltaan että vaatteiltaan. Säären hennatatuointi vilahti hameen korkeasta halkiosta jo kymmenen vuotta sitten presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.



KUN KIVINIEMI avaa suunsa, kuulijalle tulee hiki. Kuntaministeri ei päästä vähällä, eikä kerta kaikkiaan kevennä sanomaansa. Asiantuntemus on sataprosenttista, läksyt on luettu, luvut ovat paikallaan juuri niin kuivana kuin pitääkin.

Virkamiesmäinen ja kylmä, nyrpistelee puolueen rahvas.

Pikku kokoomuslainen, joka viihtyy liian hyvin Helsingissä, murahtaa tosiasioilta jo ajat sitten korvansa sulkenut puoluekokousedustaja.



ENTINEN JALASJÄRVELÄINEN on jo neljännen kauden kansanedustaja ja toisen kauden helsinkiläinen valtuutettu, joka sai kuntavaaleissakin komeat 2416 ääntä.

Kiviniemi on keskustan ainut kansanedustaja Helsingistä.

Luulisi tuosta litaniasta löytyvän sellaista arvoa, että puolue puskee töölöläisen keihään kärjekseen. Mutta ei, ei.

Keskustan väkivahva aluesiipi ajaa Kiviniemeä syrjään.

Jos Vanhanen olisi ollut viime viikolla lepsumpi ja päästänyt ministerit kiertoon, Kiviniemi olisi ajettu maakuntien huutoäänestyksellä ulos hallituksesta. Mutta Vanhanen ja Kiviniemi ovat samoilla linjoilla, ikiaikaisia työtovereita ja aatekumppaneita.



VIIME KESÄNÄ Kiviniemi sai uransa kovimman iskun.

Paikka oli Joensuun puoluekokous. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli selittänyt vaalirahakohun parhain päin. Uskollinen soturi otti väen tuen.

Vuorossa oli varapuheenjohtajaäänestys. Jännitys oli huipussa, kun tulos julistettiin.

Seurasi hiljaisuus ja hämmennys. Ministeri oli pudotettu varapuheenjohtajan paikalta.

Kiviniemi kokosi itsensä, käveli lavalle satojen ihmisten eteen, kiitti ja toivotti uudelle johdolle hyvää jatkoa.

Sitten tapahtui jotain hyvin inhimillistä. Kiviniemen silmistä alkoivat valua valtavat kyyneleet, keho tärisi pettymystä, avustaja työnsi nenäliinan toisensa jälkeen. Tukeva rinki toimittajia ja kuvaajia todisti poliittista murhenäytelmää.



MIKÄÄN EI enää kaada Kiviniemeä. Näiden kokemusten jälkeen suunta on ylöspäin. Jos keskusta nyt tajuaa tulevaisuuden haasteen, se alkaa leipoa Kiviniemestä puolueen seuraavaa puheenjohtajaa.

Pirjo Rautio on Pohjalaisen politiikan toimittaja