Villa Väinölä

SUORASTAAN LIIKUTUIN uutisesta. Toimittajalle käy harvoin sillä tavalla, mutta tämä tieto oli minulle kummallisen tärkeä.


Sain lukea (Järviseutu 2.9.), että oli tapahtunut liikahdus entisöinnin suuntaan. Arkkitehti Alvar Aallon veljelleen Väinö Aallolle suunnittelema Villa Väinölä Alajärven keskustassa kunnostetaan.



JO PARI vuosikymmentä sitten huomasin talossa huolestuttavat rapistumisen merkit. Viime kesänä arvelin jo, ettei talo tyhjillään voisi enää monta vuotta kestää.

Aina kun kävin lapsuudenkodissa Alajärvellä, kävelin Villa Väinölän ohi huokaillen.

Kerran hiippailin pihaan ja astuin sisään doorilaistyylisten pylväitten vartioimaan ulkokuistiin. Ihailin talon omalaatuista ylväyttä. Tämä oli hienostunut villa, jota ei voisi verrata talonpoikaiseen puuarkkitehtuuriin, vaikka ikkunat olivat samaa tasaruutua.



SISÄLLE EN koskaan päässyt, mutta tiedän, että yläkertaan johtavassa portaikossa on sirot joonialaiset pylväät.

Talossa ei ole pylväistä huolimatta raskasta mahtipontisuutta, vaan huvilamaista kepeyttä. Se huutaa ympärilleen runsasta tilaa ja kaunista puutarhaa.

Vuonna 1926 valmistunut talo antaa jo viitteitä siitä Aallon arkkitehtuurin läpimurrosta, joka tuli myöhemmin. Funktionaalisuus häivähtää.



VUOSIA IHMETTELIN, miten nuoressa kaupungissa ei käsitetty Villa Väinölän laatua. Oliko pitäjässä Aaltoa kyllästymiseen asti? Ei kai.

Vielä elokuussa esittelin vaasalaisystäville vapaamuotoisesti niitä kymmenkuntaa kotipitäjän Alvar Aalto -kohdetta, joiden joukossa on surullinen Villa Väinölä.

Väinölän kohdalla valitsin karkeat sanat ja syytin Alajärveä ainutlaatuisen rakennuskulttuurin turmelijaksi.

Pidin hengessäni pienoista protestia jo kymmenkunta vuotta sitten, kun Väinölän lähelle rakennettiin rivitalo. Se puski tyylittömänä ilkeästi Väinölän reviirille, eikä rakennustarkastus ollut moksiskaan.



VOIN PYYTÄÄ nyt anteeksi pahoja sanoja ja ajatuksia, vaikka viivyttelemistä en vieläkään ymmärrä.

Villa Väinölän kunnostaminen käynnistyy tänä syksynä. Saatan aavistaa, että lama tuli taivaan lahjana talolle. Korjausrakentaminen kannattaa juuri nyt. Vieläkään ei lähdetä kovin reippaasti matkaan, sillä vain talon alakerta kunnostetaan kulttuuritoimen tilaksi.

Museovirasto on mukana suojelutalon entisöinnissä. Virasto ja Aalto-säätiö edellyttävät talon palauttamista alkuperäiseen asuun. Se on hyvä lähtökohta.

Väinö Aalto luopui talosta 50-luvun alussa. Kunnan omistuksessa siinä ovat pitäneet majaa ainakin verotoimisto, hammaslääkäri, vapaa-ajanvirasto ja viimeisenä tekninen toimi. Kymmenkunta vuotta talo on ollut tyhjillään.



KIINTYMYS ALVAR Aallon arkkitehtuuriin saattaa olla lapsuuden perua. Muistan hyvin, kuinka Aallon suunnittelema uusi kunnantalo jakoi 60-luvulla mielipiteitä. Sukulaistäti nakkeli niskojaan ja totesi "hyi, miten kolkko ja pimeä".

Minä ihailin taloa jo lapsena.

Nyt katselen sitä ainutlaatuisena helmenä. Se polveilee kauniisti maastossa ja on tyyliltään putipuhdasta Aaltoa päältä ja sisältä.



VÄINÖLÄN HAURAS kauneus ei ehkä ole sitä Aallon arkkitehtuuria, jota esitellään maailmalla mestariteoksena. Mutta se on osa Aallon nimekkääksi kasvamista.

Kivenheiton päässä on nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäinen julkinen rakennus, nuorisoseura, jonka Aalto piirsi vuonna 1919.

Tuskin Alajärven tarvitsee koskaan katua sitä, että se ottaa nyt askeleita Väinölän entisöinnin suuntaan.

Ehkä tämän tosiasian näkee selvästi hiukan etäämmältä.

Pirjo Rautio on Pohjalaisen politiikan toimittaja