Vanhin, nuorin vai olkimulli?

Kun maitopurkki kaatuu, maljakko räsähtää rikki tai pikkuveli parahtaa itkuun, kuka saa nuhteet? Esikoinen tietenkin - riippumatta siitä, kuka oikeasti on syyllinen.

Kun torilla aloitetaan tappelu tai koulussa kysellään ulkomaanvaihtoon lähtijöitä, kuka on ensimmäisenä mukana? Perheen nuorin, totta kai.

Vanhimman ja nuorimman välillä syntyneet haahuilevat välillä sinne, välillä tänne ja pitävät välejä kunnossa joka suuntaan.

Samat vanhemmat, samat rutiinit, samat arvot. Miksi lapset ovat keskenään niin erilaisia? Kaikki ei kenties johdukaan geeneistä, tähtien asemasta taivaalla tai meihin koodatuista persoonallisuuden piirteistä.

Elisabeth Schönbeckin kirja Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä väittää, että paikalla sisarussarjassa on ratkaiseva merkitys. Vanhemmat eivät koskaan kohtele lapsiaan tasavertaisesti, vaikka niin luulisivatkin.

Yksi lapsista kantaa vastuun. Hän säilyttää, puurtaa, pakertaa ja ottaa ongelmatilanteet hoitaakseen. Häntä myös totellaan.

Toinen joustaa ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Hän tekee kompromisseja eikä oikein osaa päättää, mitä mieltä kulloinkin olisi.

Kolmas ottaa riskejä ja kapinoi. Hän kyseenalaistaa vallitsevat arvot, uudistaa ja hauskuuttaa.

Esikoisen asema on historiallisesti lähes pyhä. Perheen kaivattu ensimmäinen muuttaa kaiken pelkällä olemassaolollaan, mutta häneen myös ladataan paljon odotuksia.

Esikoisen odotetaan olevan reipas ja aikaansaava. Hän oppiikin nopeasti suorittamaan tullakseen rakastetuksi. Aikuisena hän päätyy usein johtotehtäviin.

Keskimmäinen ei ole vanhin eikä nuorin, vaikka toisaalta hän on sekä isosisarus että pikkusisarus. Hän pääsee usein lapsista helpoimmalla, sillä häneen ei yksinkertaisesti ehditä kiinnittää kovin paljon huomiota.

Pohjanmaalla keskimmäisiä lapsia onkin kutsuttu olkimulleiksi - niiksi, jotka hoidetaan siinä sivussa. Appeeksi nakataan tukko olkia samalla, kun lypsävät lehmät saavat oikeita heiniä.

Keskimmäinen on onnekas, jos sattuu olemaan eri sukupuolta kuin esikoinen ja kuopus. Silloin hän onnistuu saamaan huomiota sukupuolensa perusteella.

Jos ensimmäinen lapsi on metsästäjä ja toinen kalastaja, kolmannen täytyy keksiä jotain muuta. Kuopukselle uusien urien tallaaminen on monesti ainut keino tulla huomatuksi, sillä vanhemmat sisarukset osaavat jo lähes kaiken. Pikkusisarukset unelmoivat Idols-tähteydestä tai muuttavat ulkomaille, sillä heidän ei ole tarvinnut murehtia sitä, että kaikki pysyvät varmasti mukana.

Ainoalla lapsella ei ole ketään, jonka kanssa nahistella. Jos häntä ei koskaan provosoida tai kohdella epäoikeudenmukaisesti, voi olla vaikea oppia puolustautumaan tai jakamaan omastaan. Ainoalla lapsella on kuitenkin hyvä itseluottamus. Usein hän on myös verbaalisesti lahjakas.

Myös vanhempien sisarusasemalla on vaikutuksensa. Ainoat lapset ja isotsisarukset ovat vanhempina kunnianhimoisia ja vastuuntuntoisia. Sisarussarjassaan myöhemmin syntyneillä hauskuus sen sijaan saattaa ohittaa velvollisuuden. Paras tilanne lieneekin lapsella, jolla on yksi vanhempi kumpaakin tyyppiä. Toinen vastaa siitä, että läksyt on tehty ja toinen siitä, että välillä pidetään hauskaa.

Elina pajunen

Kirjoittaja on kaupunkitoimittaja ja olkimulli