Väärä päätös

Meillä suomalaisilla on viime aikoina ollut kyseenalainen kunnia saada julkisuutta väkivaltatapahtumista, kuten tunnetusti kävi Kauhajoella. Nämä teot ovat sairaan ihmisen toteuttamia, ja ne pitäisi sellaisina myös käsitellä ilman mitään selittelyä tai viittauksia aikaisempiin ns. vaikeisiin aikoihin. Suomeksi on ollut tapana sanoa, että hullu mikä hullu!


Omaisten nostama syyte poliisin toimia vastaan on nyt saanut käräjäoikeudessa päätöksensä, jossa todetaan, että aseluvan myöntämisessä on toimittu lain ja käytännön mukaan. Tältä se voi näyttää virkamiehen kannalta, mutta totuushan on aivan toinen.

Poliisi oli jo saanut tarkkoja vinkkejä pyssyn hankkijan touhuiluista, mutta jostain syystä nämä tiedot eivät aktivoineet ketään riittävästi. Herää kysymys, mitä poliisi olisi menettänyt, jos se olisi evännyt aseluvan ja ottanut aseen pois. Todennäköisesti elossa olisi vielä kymmenkunta nuorta ja ampujallekin olisi saatu asiantuntevaa apua.

Tätä taustaa vasten poliisin päätös toiminnasta ei ole ollut oikea, vaan hälytyskellojen olisi pitänyt soida ajoissa.

Television haastattelussa poliisiylijohtaja Paatero totesi kuinka paljon on kiristetty aselupien myöntämistä ja muutenkin linjaa tiukennettu kuten vastuulliselta virkamieheltä voi odottaakin. Miten tämä sitten vaikuttaa käytännössä, on varsin selvää.

Me kaikki ammunnan eri muotojen harrastajat joudumme varmaan selvittämään taustojamme ja harrastusaktiivisuuttamme monella tavoin. Vaikka ei löytyisikään mitään hurjia videopätkiä tulituksesta, on kai aina syytä epäillä jokaista harrastajaa tästä eteenpäin. En myöskään ymmärrä miksi ammuntaa harrastavia ei voisi velvoittaa kuulumaan johonkin ammunnan harrastamisyhdistykseen. Se ei varmaan ole kaventamassa yksilön vapautta elää ja harrastaa.

Reserviupseerikerhojen ampumaharjoituksissa olen itse saanut paljon niin asekäsittely- kuin muutakin koulutusta, joka on ollut tarpeellista ja opettavaista.

Kun miettii Kauhajoen onnetonta tapahtumasarjaa, täytyy ihmetellä, miksi tieto ei kulje eri viranomaisten välillä.

Jos nuorella ei "pää kestä" varusmiespalvelusta ja se pitää jättää kesken psyykkisistä syistä, olisi tämän tiedon oltava aseluvan myöntäjillä käytössään. Jonkin vamman tai fyysisen syyn johdosta tullut keskeytys ei tietenkään saa vaikuttaa aseluvan saantiin. Mielenterveyden ongelmat ja huumausaineiden käyttö kuuluvat samaan sarjaan tiedotettavista viranomaisasioista.

Aseiden määrästä Suomessa puhutaan paljon ja monen kantana on, että niitä on liikaa. Täällä kuitenkin myös harrastetaan ammuntaa paljon ja taisi olla yksi olympiakultakin, joka saatiin juuri ammunnassa.

Laittomat aseet ovat oma lukunsa, ja niitä tuntuu olevan huolestuttavia määriä. Rikollisjengien välienselvittelystä ei aseita puutu, eikä niihin aseisiin taida juuri lupia löytyä. Vapaa rajaliikenne kasvattanee myös osaltaan aseiden salakuljetusta, joten tiukentuvat lait eivät niiden määrää ainakaan näillä markkinoilla vähennä.

Poliisin työ on varmasti tänä päivänä vaikeaa ja eteen tulee uudenlaisia juttuja riittämiin. Tärkeintä tässä tilanteessa ja kun mietitään uutta aselakia, on pitää mielessä kuitenkin terve harkintakyky. Paniikkiratkaisuihin ei ole syytä mennä.


Heikki Vehosalmi / Kirjoittaja on eläkkeellä oleva tekstiiliyrittäjä Pietarsaaresta