Välimerellisiä tunnelmia

Vietimme loka-marraskuun vaihteessa pari viikkoa risteillen Välimerellä; yrittäjänä kun voi kesälomailla edullisimpaan tarjolla olevaan aikaan. Ja se taas on ekonomille olennainen päätöksentekokriteeri.

Matkatoimisto varoitteli, että lokakuun lopussa saattavat säät olla Välimerellä epävakaita, mutta eivät ne sen kummempia kotopuolessakaan tuolloin ole. Joten Riikan kautta Barcelonaan tutustumaan Gaudín arkkitehtuuriin ennen astumista suurimpaan laivaan, joka reittiä valittuna ajankohtana liikennöi.

Barcelonassa emme olleet läheskään ainoat suomalaiset, emme edes vaasalaiset, kuten Las Ramblasilla opiskelukaveriini törmättyämme totesimme, mutta laivaan ei ollut muita suomalaisia eksynyt. Illallisseuraksemme oli arvottu belgialainen eläkeläisparikunta, sirkuksessa lapsuutensa viettänyt kirjanpitäjä vaimoineen, ja viereisen pöydän englantilainen nuoripari.

Pääosin laivan matkustajat olivat amerikkalaisia ja englantilaisia ja jo lähtösatamankin vuoksi espanjalaisia. Tuli ihan kotoinen olo, kun kaikki kuulutukset tulivat kahteen kertaan, tosin englanniksi ja espanjaksi.

Reitti kulki Barcelonasta Palermoon, Rodokselle, Ateenaan, kahdeksi päiväksi Istanbuliin ja Vallettan kautta takaisin Barcelonaan.

Lämpimintä oli Rodoksen 24 astetta, viileintä Istanbulin 13. Ei päässyt palelemaan, mutta ei tuo hellettäkään ollut, jokseenkin odotettavissa ollut sää siis.

Kaikki kohteet olivat kiinnostavia, Palermo ehkä hieman sisilialaisen nuhjuinen, Rodoksen vanha kaupunki siisti, samoin Valletta, tuo toinen ristiritarien saari. Ateena ja Akropolis toivat antiikin historian käden ulottuville, Istanbul puolestaan värikkään Euroopan ja Aasian kohtauspaikan, joka se on ollut aina Bysantin ajoista lähtien. Maltalla tosin innokkaana hunajankeltaisia kivirakennuksia kuvatessani kuulin takaani mutinan "ja taas näitä kivikasoja".

Minä kun pääsin valitsemaan, niin taisihan tuo aika lailla historiallisten rakennusten näkemiseen painottua: Sagrada Familia, Casa Milà ja Casa Batiló, johanniittojen rakennukset Rodoksella ja Maltalla, Akropolis ja Parthenon, Topkapi, Hagia Sofia, Sininen moskeija...

Kaikkea haluamaani ei edes ehtinyt ahnehtia. Näistä pysähdyssatamista kun ainoa entuudestaan tuttu oli Rodos, ja sekin 24 vuoden takaa.

Merenkäynti ei oikeastaan vaivannut kuin ensimmäisenä meripäivänä, jolloin tuulen suunta ja nopeus aiheuttivat sen, että valtaosa kahdestatuhannesta matkustajasta vietti päivänsä nukkuen, mikäli omia havaintoja ja tarjoilijoiden kommentteja on uskominen. Suurikin laiva hiljenee, kun laiva keinuu kehdon lailla.

Matkan ainoa takaisku osui viimeiseen iltaan, jolloin kalavaa|alla matkalaukut punnittuamme jouduin jättämään kaikki pakkauslaatikot ja paperikassit laivaan, että saimme puristettua laukkujen painon sallittuihin kilomääriin. Periaatteesta kun en ylipainomaksuja ihan helposti ole valmis maksamaan.

Yksi savilautanen sitten saapui kotimaahan palasina huolellisesta vaatteiden väliin käärimisestä huolimatta, joten sormet liimassa onnistunutta matkaa muistellen.

Lomailu on mukavaa, ja niin on Vaasaan palaaminenkin.

Johanna Ahopleto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä