Vähävaasa

Me vaasalaiset ja vaasalaistuneet pidämme tätä kohtaa Suomi-neidon polvessa sinä paikkana, jossa aidosti haluamme asua ja pysyäkin.


Missäpä muuallakaan sitä voisi asua kohtuullisin kustannuksin, vireän kaupungin keskustassa, meren rannalla, vartin kävelymatkan päässä työpaikastaan? Ei kovinkaan monessa muussa paikassa maassamme, kysykää vaikka keneltä vaasalaiselta.

Vaikka valtakunnalliset päätökset ovat rokottaneet kotikaupunkiamme vaasalaisittain tarpeettomankin paljon, on meillä yhä jäljellä paljon sellaista, josta kannattaa olla ylpeä. Ja lisää ylpeydenaiheita kaupunkiimme mahtuu.

Tänne vain kaikki sopivat investoinnit, yritykset, yhteisöt ja virastot! Osaavaa henkilökuntaa on tarjolla ja sijaintipaikka mitä mainioin. Kun nyt vain saadaan se kaava ja mikä milloinkin sovussa valmiiksi.

Kuntaliitoskeskustelu on alueellamme ollut kiivasta jo vuosikausia.

Työssäkäyntialueen kokoinen Vaasa koetaan syystäkin tärkeäksi vetovoimatekijäksi, jonka avulla on mahdollista saada nykyistä suurempi täplä sille kartalle, josta kansainväliset (ja mikseivät kotimaisetkin) yritykset katselevat mahdolliselle tuotantolaitokselleen tai muulle kaivattuja työpaikkoja luovalle yksikölleen seuraavaa sijoituspaikkaa. Tai pohtivat jo olevan säilyttämistä tai jopa mahdollista siirtoa muualle.

Ääripäissä jotkut pelkäävät kuntaliitosten merkitsevän paitsi kaiken mahdollisen itsenäisyyden myös jokaisen kuviteltavissa olevan palvelun menettämistä. Toiset taas näkevät kuntaliitoksien tuovan tuettavien toimintojen määrän hillitsemätöntä kasvua ja näkevät lähinnä painajaisia rakentamista vailla olevista jätevesiputkista kauimmaisiinkin haja-asutusalueen lähes asumattomiin kolkkiin.

Totuus lienee taas jossain siellä keskivaiheilla.

Tosiasia kuitenkin on, että vuonna 1950 Vaasa oli vielä Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki Lahden, Porin ja Oulun kiilattua jo silloin tilastoissa ohitsemme. Nyt kisaamme Seinäjoen kanssa sijasta 16.

Esimerkiksi sellaiset Pohjanmaan rannikkokaupungit kuin Kokkola ja Pietarsaari ovat jo pudonneet pois tuolta 20 suurimman kaupungin listalta, jolla ne vielä 60 vuotta sitten olivat.

Sellaisia silloisia maalaiskuntia kuin Espoo tai Vantaa ei muuten vuoden 1950 listalta löydy. Nyt ne ovat neljän suurimman kaupungin joukossa.

Suuruus itsessään ei ole itseisarvo, mutta se mahdollistaa entistä paremman näkyvyyden ja sitä kautta kaupunkiseudun kehityksen luomalla aiempaa enemmän mahdollisuuksia niin kaupan, teollisuuden kuin palveluidenkin kasvuun ja kestävään kehitykseen. Sillä ilman työpaikkoja ei ole tuloja, ja ilman tuloja ei ole sitä kaivattua hyvinvointiakaan jaettavaksi.

Vaasan työpaikkaomavaraisuus on nykyisellään 130 prosentin kieppeillä eli työpaikkoja on mukavasti riittänyt kotikaupunkiamme kauempaakin tänne töihin tuleville asti. Hyväkään tilanne ei kuitenkaan tapaa säilyä ilman pitkäjänteistä kehittämistä.

Ehkäpä seuraava vaihe todellakin voi olla Vaasan ja Vähänkyrön kuntaliitos - Vähävaasa? Sitä odotellessa...

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja onvaasalainen yrittäjä