Suomi marskia ruotimassa

Mahtoikohan viisikymppinen, juuri Venäjän armeijasta eron saanut Carl Gustaf Mannerheim miettiä Odessassa kuulemaansa ennustusta. Mannerheim istui junassa matkalla Odessasta Pietarin kautta Helsinkiin. Venäjän vallankumous kuohui vaarallisena ympärillä.

Mannerheim osallistui Odessassa ollessaan brittiläisen ladyn järjestämään ennustajaistuntoon.

Ennustaja kertoi, että Mannerheim tekee pitkän matkan ja saavuttaa sen jälkeen korkean sotapäällikkyyden. Joukkonsa hän johtaa voittoon. Myöhemmin hänet valitaan korkeaan asemaan, josta hän luopuu vapaaehtoisesti. Sama tilanne tulee toistumaan vuosia myöhemmin.

Jälkipolvet tietävät , että Odessan ennustaja puhui totta. Mannerheim johti vapaussodassa valkoisen armeijan voittoon ja sinetöi Suomen itsenäisyyden. Sodan jälkeen Mannerheimista tehtiin lyhyeksi aikaa valtionhoitaja.

Marsalkka Mannerheim valittiin maamme päämieheksi uudelleen jatkosodan riehuessa.

Mannerheimin nauttiman arvovallan turvin Suomi pystyttiin irrottamaan sodasta.

Marsalkalla oli lähes diktaattorin valtuudet, koska hänen hallussaan oli hetken aikaa maan sotilaallinen ja poliittinen käskyvalta.

Professori Juhani Suomi osallistui Seinäjoella järjestettyyn seminaariin, jossa markkinoitiin kaupunginteatterin näytelmää Mannerheim ja kettujen sota. Suomi otti nokkiinsa eteläpohjalaisen seminaariyleisön huonosta käytöksestä.

”Se, joka tohtii väittää, ettei marski ollut - Tuntematon sotilasta lainaten – kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, on harhaoppinen, ellei peräti sosialisti.”

Näin Juhani Suomi kirjoittaa Kanava-lehdessä (3/14). Me pohjalaiset olemme siis niin tyhmiä juntteja, ettemme usko, että Mannerheimillä oli inhimillisiä heikkouksia ja että hänen toiminnastaan löytyy arvosteltavaa!

En valitettavasti päässyt kyseiseen seminaariin, enkä lähde muutenkaan historiantutkija Suomen kanssa kilpasille Mannerheim-tietoudesta. Kirjahyllystäni löytyy tosin pari metriä Mannerheimiä käsittelevää kirjallisuutta, josta saa kohtuullisen monipuolisen käsityksen Suomen marsalkasta.

Huvittavin Suomen Mannerheim-ruodinnoista oli marsalkan rintamakokemuksen puute. Suomi muistuttaa, että Mannerheimin viimeisimmät rintamakokemukset olivat 1. maailmansodan ajoilta.

Eipä tainnut kenelläkään muullakaan maamme sotilasjohtajista olla sen tuoreempia rintamakokemuksia.

Mannerheimin tärkein valtiomiesteko oli Suomen irrottaminen jatkosodasta. Tämän joutuu Juhani Suomikin tunnustamaan.

Presidentiksi ryhtyessään Mannerheim oli jo 77-vuotias mutta hoiti silti raskasta tehtäväänsä kunniakkaasti kaksi vuotta.

Gustaf Mannerheim oli hovikasvatuksen saanut ylimys ja diiva, joka rakensi ympärilleen mystistä lumoa.

Tämä nosti hänet ympäristönsä yläpuolelle ehkä yksinäisyyteen, mutta toi kriisitilanteissa tarvittavaa arvovaltaa.

Edelleen paras Mannerheim-kirja on akateemikko Veijo Meren vuonna 1990 julkaisema teos Suomen marsalkka C.G. Mannerheim.

Meri kirjoitti kiehtovasti kansakunnan idolista tehden hänestä elävän ja inhimillisen, erehtyväisenkin.

Raimo Hautanen

Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko