Suomalaiset ja suomen kieli Ruotsissa

Aloittaessani kolumnien kirjoittamisen päätin, että politiikasta ja kielikysymyksistä en kirjoita. Nyt olen kuitenkin repostelemassa kielikysymystä, mutta toistaiseksi vain entisen isäntämme Ruotsin alueella.


Maaliskuun loppu ja huhtikuu menivät lumen määrää Länsigötanmaalla ihmetellessä. Kuuntelimme myös suomenkielisiä uutisia radiosta, ja katselimme niitä televisiosta. Jouluna 2009 kiinnitin huomiota uutisointiin koskien "suomenkielisiä hallintoalueita".

Mälaren-järven ympäristö, Göteborgin seutu ja mäenkielen alue Tornionjokilaaksossa olivat saamassa statuksen, jossa viranomaispalveluja tuli tarvittaessa saada suomen kielellä. Oliko suomen kieli nostettu Ruotsissa johonkin erikoisasemaan? Ei suinkaan! Edelleen painittiin muiden vähemmistökielten kanssa samassa sarjassa. Niitä turvapaikanhakijoiden luvatussa maassa riittää.

Suomen kielen historia Ruotsissa on kuitenkin muista kielistä poiketen pitkä ja kivinen.

Suomen kieli rantautui Ruotsiin muun muassa savolaisten uudisraivaajien mukana 1500-luvun lopulla. Kustaa Vaasa värväsi verovapaudella houkutellen savolaisia kaskenpolttajia Värmlannin metsiin. Silloisille Tanskan hallitseman Norjan rajaseuduille. Siis hyvää aseväkeä tarvittaessa.

Suomenkielinen asutus levisi sitkeästi pohjoisessa Tornionjoelta aina Kalixjoelle saakka. Jo 1200-luvun lopulla olivat suomalaiset säätyjen edustajat osallistuneet emämaan valtiopäiville. Ruotsin kieli oli säätyjen ja hallinnon edustajien kieli.

Suomi, den Östra Rikshalvan, oli Ruotsin valtakunnan muiden osien kanssa tasavertainen maakunta tai läänitys. Tasavertaisuus unohtui sodittaessa vuosisadasta toiseen itäistä naapuriamme vastaan. Suomenkielinen sotilas oli aina tarvittaessa eturivissä maataan puolustamassa.

Suurvaltaa luotaessa 1600-luvulla Suomesta riviin tuodut sotilaat, niin ratsumiehet "hakkapeliitat" kuin jalan tarpovat, muodostivat noin kolmasosan Kustaa II Adolfin ja hänen seuraajiensa joukoista. Rivimiehet ja aliupseerit puhuivat suomea. Upseerilta vaadittiin ruotsinkielentaito. Moni syntyperäinen suomalainen nousi merkittävään jopa ratkaisevaan asemaan Ruotsin asevoimissa.

Työperäinen maahanmuutto Ruotsiin alkoi heti sotiemme jälkeen 1940-luvun lopussa. Se huipentui massamaiseen maahanmuuttoon 1970-luvulla. Tiiviimmät suomalaiset keskittymät ovat edelleen Tukholman, Mälardalenin, Trollhättanin, Boråsin, Göteborgin ja Malmön alueilla: silloisia telakka- ja autoteollisuuden sekä muun teollisuuden keskittymiä.

Länsipohjan alueella puhuttiin ja puhutaan edelleen sitkeästi meänkieltä.

Viranomaiset arvioivat, että Ruotsissa asuu vakituisesti yli 500000 syntyperäistä tai toisen ja jo kolmannen sukupolven suomalaista. Ruotsissa syntyneet nuoret ovat kaksikielisiä tai vain auttavasti suomea osaavia. Kolmas sukupolvi ei enää hallinne suomenkieltä.

Muuttoaalto 1970-luvulla pelasti Suomen massiiviselta työttömyydeltä ja toi työmoraaliltaan vankkaa joukkoa naapurimaan teollisuuden liukuhihnojen äärelle. Molemmat maat hyötyivät. "Suomalaiset tulivat työtä tekemään. Ei tultu sosiaalitukia kärkkymään," on tämän päivän ruotsalaisen maaseututaajaman perussvenssonin yrmeä toteamus.

Vuosisataiset yhteydet ja suomalaisten osallistuminen Ruotsin historiallisen aseman rakentamiseen niin sotilaina kuin rauhan töissä olisi ehkä aika tunnustaa myös Ruotsissa.

Historian professori, akateemikko Peter Englund on niitä harvoja, jotka Ruotsin historiasta ja menneistä urotöistä kertoessaan muistavat mainita suomalaisten osuuden tärkeissä ratkaisutaisteluissa.

Löytyisikö jostain kirjoittaja, joka toisi esille suomenkielisten osuuden Ruotsin hyvinvointivaltion rakentajina toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä? Ehkä suomen kieli Ruotsinmaalla ei sittenkään ole vain yksi kieli yli kymmenen muun vähemmistökielen joukossa!