Sukututkimus antaa juuret

Suomalaistakin sukuatutkimalla pääsee äkkiä kansainvälisille areenoille. Selailen alajärveläisen Skrabb-Tallbackan sukukirjaa ja löydän nimiluettelosta lähes jokaiseen Euroopan valtioon viittaavia sukunimiä.


Siellä vilisee de Klerkejä, Du Ponteja, Forsythejä, Kleineja, MacGoverneja, O'Neilleja, Pradelloja, Zagnitoja ja Wisoztkeja ruotsin- ja suomenkielisten sukunimen joukossa. Ulkomaalaiset sukulaiset ovat tietenkin peräisin pääosin Amerikan mantereelta, jonne Etelä-Pohjanmaan Järviseudultakin muutettiin sankoin joukoin.

Tapasin Skrabb-Tallbackanviimeisimmässä sukujuhlassa amerikkalaisen Jimin, joka etsi juuriaan. Hän oli kuullut sukujuhlastamme ja otaksui nimensä perusteella kuuluvansa sukuun. Sukututkija ei kuitenkaan löytänyt tietokoneeltaan juuri tätä Jimiä ja hänen isäänsä, mutta silti hän saattaa olla sukua. Ainakin Jim tunsi olevansa skrabbilainen ja juuriltaan suomalainen.

Suvun tutkiminen on kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan. Rodulliset, kielelliset ja uskonnolliset ennakkoluulot hälvenevät, kun huomaa pikkuserkkunsa olevan afroamerikkalainen, juutalainen, muslimi tai vaikka intiaani.

Sukutietoisuus vahvistaa suomalaisten identiteettiä kansainvälistyvässä maailmassa. On hyvä kuulua johonkin vaikkapa vain sukukirjoja lukemalla.

Moni etsiisukuluetteloistaan vaikutusvaltaisia ja menestyneitä esivanhempia. Mielellään pitäisi löytyä aatelisia tai jopa kuninkaallisia. Itseäni miellyttää tieto, että olen Keisari-suvun kautta Tauno Palon ja Matti Pellonpään sukulainen.

Suomenselän, Järviseudun ja ruotsinkielisen rannikon alueelle keskittyvä laaja Keisari-suku sulkee piiriinsä myös musiikkimiehet Heikki Klemetin ja Leif Segerstamin. Sieltä löytyvät niin Kiljusen herrasväen luoja Jalmari Finne kuin taiteilija Marita Liulia.

On muistutettava, että Keisareihin juontuvat myös Suomen tunnetuimman varkaan ja murhamiehen Matti Haapojan sukujuuret.

Sukuseurojen jäsentenammattijakauma on tyypillisen suomalainen. Kaikki ammattiryhmät ovat suvuissa edustettuina. Riipaiseviakin kohtaloita on sukukirjoista ja niiden rivien välistä luettavissa.

Isoäitini setä Aleksander Tallbacka muutti perheineen 1800-luvun loppupuolella Karjalan Jaakkimaan. Sotien sytyttyä Aleksanderin jälkeläiset tulivat evakkoina eri puolille Suomea.

Osa heistä palasi jatkosodan aikana takaisin Karjalaan, josta joutuivat Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tieltä lähtemään lopullisesti.

Me järviseutulaisetlemme kaikki sukua keskenämme. Siispä hyllystäni löytyvät myös vimpeliläisen Strangin ja Spangarin sukukirjat. Peruspalveluministeri Paula Risikko totesi äskettäisessä sukujuhlassa, että hänen lisäkseen viisi nykyisen hallituksen ministeriä ja 89 entistä tai nykyistä kansanedustajaa ovat Strangeja tai Spangareita.

Pystyisikö näitä sukulaisuussuhteita jotenkin ulosmittaamaan? Teurastettaisiinkohan vasikka Alexander Stubbin, Kimi Räikkösen tai Eero Heinäluoman talossa, jos sukulaispoika tulisi käymään?