Sortavalasta Seinäjoelle

Mikä saaedesmenneen Seinäjoen lyseon pojat (nyt yli kuuskymppiset äijät) reissaamaan Sortavalaan? Tätä ovat kyselleet tuttavani, jotka eivät tiedä, että Sortavalan lyseo siirrettiin menetetystä Karjalasta sodan jälkeen Seinäjoelle. Kaikkiaan yhdelletoista Kannaksella ja Laatokan Karjalassa olleelle valtionoppikoululle piti Kanta-Suomesta hakea uusi sijaintikunta.


Lyseon toimiluvan myötä Seinäjoelle tuli Sortavalasta viisi opettajaa, lyseon kirjasto, joitakin kalusteita sekä muutamia kymmeniä oppilaita. Erikoinen tapaus oli kouluhallituksessa pitkään työskennellyt Jorma Luukkanen, joka keväällä 1944 osallistui Sortavalassa lyseon pääsykokeeseen ja aloitti koulunkäyntinsä saman vuoden syksyllä Seinäjoella.

Ehkä tärkeinasia koulun toimiluvan lisäksi oli kuitenkin Sortavalan lyseon kulttuurinen ilmapiiri, jonka pitkään rehtorina toiminut saksan kielen lehtori Aulis Lietoila halusi siirtyvän koulunsa mukana eteläpohjalaiseen ympäristöön. Varhaisina Seinäjoen vuosinaan Lietoila kantoi vielä nimeä Lundelin, joka ärrävaivaisten poikien suussa muuttui Lunteeniksi.

Lundelinin lisäksi Sortavalasta tuli jo eläkeiän saavuttanut lyseon rehtori Uuno Karttunen, jonka kouluhallitus houkutteli käynnistämään toimintaa. Vuoden päästä Karttunen siirtyikin kotipuoleensa Itä-Suomeen. Sortavalasta tulleet naisopettajat eivät viihtyneet Seinäjoella, vaan hakeutuivat pian muualle. Heistä teräväkielisin oli jälkeenpäin nimitellyt eteläpohjalaisia maalaisen moukkamaisiksi.

Vaikka kaikkiteläpohjalaiset opettajat eivät moisesta pitäneetkään, jaksoi rehtori Lietoila artikuloida lyseon kunniakkaasta menneisyydestä Sortavalassa. Lietoilan puheissa ei ollut Karjala-romantiikkaa-hänhän ei ollut itsekään karjalainen-hän halusi korostaa Sortavalan merkitystä koulu- ja kulttuurikaupunkina, jollaisena Laatokan Karjalan pikkukaupunki tuolloin esimerkiksi Seinäjokeen nähden olikin ylivertainen.

Lyseon poikiin rehtori sai istutettua syvän uteliaisuuden ja kiintymyksen Sortavalaa ja siinä ohessa karjalaisuutta kohtaan. Niinpä lyskäläiset ovat varttuneella iällä tehneet nostalgiamatkoja itärajan taakse. Kuukausi sitten kävin oman vuonna 1965 kirjoittaneen luokkani kanssa katsastamassa Sortavalaa, Käkisalmea sekä Viipuria.

Miksi Käkisalmikiinnostaa seinäjokelaisia? Muun muassa siksi, että sodan jälkeen lukuisat Käkisalmen kauppiaat siirsivät liiketoimensa Seinäjoelle. Vielä 1980-luvulla Koulukadun varrella oli liikekyltti Käkisalmen asuste.

Pieni rautatiekauppala ei ollut Käkisalmen kauppiaiden toivelistan ykkönen, vaan he olisivat halunneet Vaasaan. Ryhtyessäni muutama vuosi sitten miettimään tapahtunutta, tiesi päätoimittaja Ilmari Laukkonen kertoa, että käkisalmelaiset torjuttiin Vaasassa, koska kielisuhteiden ei haluttu muuttuvan.

Hiukan ihmettelinaikanaan, miksi juuri vähäväkinen Seinäjoki sai olemassa olevan yhteislyseon lisäksi toisenkin valtionoppikoulun. Koulutiloista oli tuolloin ja vielä pitkään myöhemminkin suuri puute. Vaasassa suomenkielinen oppikouluväki protestoi, ettei se saanut evakkokoulua, vaikka vapaita koulutilojakin olisi ollut.