Sievistelevät hupsut

Jos Molier eläisi, hän kirjoittaisi suomalaisesta elämän menosta kiinnostavia komedioita ja farsseja. Seinäjoen kaupunginteatterin teatterinjohtajapeli parin vuoden takaa olisi ollut farssin arvoinen.


Kun näyttelijä Pekka Räty oli saanut teatterin hallituksen enemmistön taakseen, otettiin käyttöön "epäparlamentaariset" keinot. Kolme naista teki tutkintapyynnön työ- ja seksuaalirikoksen tutkintaedellytysten selvittämisestä. Että farssi olisi saanut yllättäviä piirteitä, kaupunginhallitus erotti hallituksen. Pekka Räty jätti Seinäjoen teatterin ja muutti Imatralle, jossa yhdessä eteläpohjalaisen Antti Vartialan kanssa tekee teatteria suurille katsojamäärille.

Koko farssi näytti jo tulleen esitetyksi, kun Seinäjoen poliisi teki tutkintailmoituksen, joka päätyi erään toimittajan tietoon. Tästä sopasta Molierkaan ei saisi kasaan komediaa tai farssina, vaan tarvittaisiin tragedian tuntija. Jopa vastuulliset sanomalehdet, uutisoivat Rädyn syyllistyneen seksuaaliseen häirintään, vaikka Rätyä ei oltu edes kuultu asiassa. Tutkintailmoituksessa todetaan, ettei "varsinaista seksuaalista hyväksikäyttöä kuvausten perusteella asioihin sisälly".

Suomalaisessa lainsäädännössä ja käytännöissä on piirteitä, jotka ovat huolestuttavia. Kun poliisi katsoi, että tutkintailmoitus on julkinen asiakirja, tapahtuman varjot lankesivat Pekka Rädyn päälle. Oma kantani on, ettei ns. suppea esitutkinta, jossa tutkinnan kohteena olevaa henkilöä ei kuulla, ole julkinen asiakirja. Tutkinnan kohteesta tehdään syyllinen, joka ei voi puolustautua tehokkaasti. Pitää ikään kuin varjonyrkkeillä, kun tutkintapyynnön tekijät pysyvät piilossa. Media ei kerro heidän nimiään, vaikka sekin olisi mahdollista.

Pekka Räty voisi ravistaa itseensä kohdistetut epäilyt tekemällä rikosilmoituksen tutkintapyynnön tekijöistä.

Eihän moiseen prosessiin monikaan halua lähteä. Ei halunnut pääministeri Matti Vanhanenkaan ns. lautakasajupakassa. Kun Rädyn tapauksessa julkisen asiakirjan tulkinta loi syyllisyyttä, Ylen ajankohtaistoimitus piiloutui Vanhasen asiassa lähdesuojan taakse. Yle unohti toisen tärkeän elementin, nimittäin lähdekritiikin. Tiedoksi riitti kateellisen ihmisen väite ja halu kaataa pääministeri. Käsittämättömästä syystä Julkisen Sanan Neuvosto ei pitänyt Ylen toimintaa tuomittavana.

Kun Räty ja Vanhanen tuomitaan julkisuudessa, käsitellään samanaikaisesti rikollisia silkkihansikkain. Iltalehdessä, jossa Räty komeili lööpeissä ja kansikuvassa, viidestä murhasta epäillyn naisen kasvot oli toimitus peittänyt.

En ymmärrä myöskään sitä, että rikolliset saavat peittää kasvonsa oikeudessa tai istua lakki korvilla. Tässä tapauksessa oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia tulkitaan rikollisten hyväksi.

Kummalliselta tuntui myös Tampereen Poliisiammattikorkeakoulun lapsiuhritutkimus, jonka mukaan kaksi prosenttia kuudesluokkalaisista ja prosentti ysiluokkalaisista on kokenut opettajien koskettelun vastenmielisenä. Tästä tehtiin mediassa iso juttu, jonka eräänä motiivina näytti olevan opettajien mustamaalaaminen. Rehtori Raimo Hautanen jopa arveli, "että kun kuudesluokkalaiset siirtyvät yläkouluun, opettajien on syytä luopua halauksista ja tunteiden ja kiintymysten ilmauksista. Vain kylmä kättely metrin päästä riittänee jäähyväisiksi kuudesta vuodesta." (Pohjalainen, 2.2.10).

Mitähän asiasta tuumaisi rouva Sininen, Kaarina Suonperä, joka vuosikausia on opettanut suomalaisille eurooppalaiseen kulttuurin kuuluvia tapoja poskisuudelmista halaamiseen?

Jos Molier eläisi Ruotsissa, hän tekisi viimeistään nyt kuuluisan komediansa Sievistelevät hupsut. Ruotsin media nimittäin julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan joka toinen naisnäyttelijä oli kokenut seksuaalista häirintää. Saattaa käydä nyt niin, ettei näytelmissä enää halata tai suudella, ei ainakaan harjoituksissa.


Ilmari Ylä-Autio / Kirjoittaja on seinäjokelainen lakimies