SDP:lle voi jäädä luu käteen miesjahdissa

Hinku takaisin miesten puolueeksi näkyy SDP:n puheenjohtajakisassa. Eikä ihme, sillä mieskysymys kiistämättä on työväenliikkeelle elämän ja kuoleman kysymys.

Tähän asti lähes kaikki puolueet, SDP mukaan lukien, ovat tehneet kaikkensa saadakseen riveihinsä lisää naisia. Se on onnistunut, sillä nuoria naisia kiinnostaa politiikka selvästi nuoria miehiä enemmän.

Miehisiin duunariammatteihin tukeutuneelle SDP:lle naisistumisesta tuli todellinen ongelma, kun demarimiehet alkoivat tähyillä kilpaileviin seuroihin. Markkinaraon huomasi tunnetuin seurauksin Timo Soini (ps).

Ammattiliitto Pron puheenjohtajan Antti Rinteen valinnalla osa demareista toivoo voittavansa takaisin miesten luottamuksen. Erityisesti perusteollisuus vuotaa Soinille.

SDP:n miehistyminen on tuskallisen kovan työn takana, vaikka Rinne voittaisikin puheenjohtajakisassa Jutta Urpilaisen. Demarien painajainen on se, että ay-jääriin kyllästyneet naiset seuraavat perässä puolueen jo jättäneitä miehiä.

Tämän välttääkseen Antti Rinne luonnehtii itseään "äijäfeministiksi".

Rinteen tukijoukko laskee, että Rinteen takataskussa olisi jo lähes 240 varmaa ääntä. Uudesta puheenjohtajasta päättää 500-päinen joukko puoluekokousedustajia eli lähes puolet olisi jo nyt Rinteen takana.

Samoista luvuista kertoo Helsingin Sanomien vappupäivän kysely. Sen mukaan Rinne keräisi yli puolet äänistä ja Urpilaisen takana olisi reilu kolmannes kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista.

Suurimpien demaripiirien puheenjohtajat suunnittelivat jopa lippalakkilähestystöä Urpilaisen luokse. SDP:n Helsingin piiri kiisti Ylen uutisen, mutta minunkin tietojeni mukaan "potkulähetystössä" on perää.

Potkulähetystön tarkoituksena olisi ollut vakuuttaa Urpilainen siitä, että peli kannattaa jättää kesken, koska tappio tulee väistämättä. Ajoissa luopuminen säästäisi kasvot.

Urpilainen ei jätä kesken. Nyt hänen tilanteensa näyttää vähän valoisammalta. Kokkolalaisen asema kohentui paperiteollisuuden Äänekosken miljardi-investoinnin ansiosta.

Urpilainen ei kainostele muistuttaessaan, että yritysten maksaman yhteisöveron roima pudotus vaikutti olennaisesti metsäinvestointiin ja tuleviin työpaikkoihin. Vauhdittajan hän sai Metsä Groupin pääjohtajasta Kari Jordanista, joka kiitteli veroalennusta.

Urpilainen esiintyy korostetun valtiomiesmäisesti. Hän korostaa, että SDP ei äänestä vain puheenjohtajasta, vaan myös valtiovarainministeristä eli varapääministeristä.

Rinteen ja Urpilaisen keskeisin ero näkyy olevan suhde markkinatalouteen. Rinne sälyttäisi valtiolle ison vastuun teollisuuden kehittämisestä ja investoinneista. Hän katsoo kaiholla presidentti Urho Kekkosen ajan valtiovetoista teollisuuspolitiikkaa.

Urpilainen luottaa siihen, että valtion ei pidä turhaan peukaloida markkinoita. Oikeistodemarin itsestään löytänyt Urpilainen korostaa, että yhteiskunnan tulee luoda suotuisat olosuhteet yrityksille, ei valita voittajia.

Työnantajapuoli näkee punaista Rinteestä

Työmarkkinoiden häirikön kontolla on useita kiistanalaisia lakkoja. Välillä mies heitettiin jopa Etelärannan neuvotteluista ulos.

Tässä piilee jääräpäisen Urpilaisen mahdollisuus. Nykydemarit ovat konservatiivisia. Vallankumouksista haihateltiin vuosikymmeniä sitten. Vakaus varmasti voittaa.

Jos Urpilainen voittaa ensi viikonvaihteessa Seinäjoella, menestys on kuin hänen kivikkoisen puheenjohtajauransa tiivistelmä.

Sen ydinviesti on: Älä koskaan luovuta.

TONI VILJANMAA

Kirjoittaja on Pohjalaisen päätoimittaja