Samat vaatteet kesät talvet

Olen ihmetellen katsellut, miten niin nuoret kuin vanhatkin kulkevat täysin väärin pukeutuneina talvipakkasilla. Pipohan nuorilla on päässä kaiken aikaa niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta muu vaatetus saattaa olla varsin heppoista, vaikka olisi pakkasta tai sankka lumipyry.


Tyttöjen päällysvaatteena on ohut ja lyhyt pusakka, joka ei ole mikään talvivaate. Jaloissa on joko legginssit ja minihame tai pintaa pitkin menevät farkut, joiden alle ei taatusti mahdu edes sukkahousuja.

Näin viimaisena pakkaspäivänä tytön, jolla oli jalassaan revityt farkut. Reikäkohdista vilkkui paljas iho.

Jaloissaan tytöillä voi olla saappaat, mutta yleensä ne ovat ohutpohjaiset ja kaiken lisäksi vielä tehty tekomateriaalista, joka on jäätävän kylmä talvisäällä. Tai sitten niin tytöillä kuin pojillakin on kesäiset lenkkarit. Käsineitä ei pidetä näköjään enää ollenkaan.

Luulisi aikuisten osaavan pukeutua sään mukaan, mutta mitä vielä. Paljain päin ja kesäisen ohuissa vaatteissa pusketaan viimaa päin.

Kaikkein surkeinta on nähdä harvahapsisten ikäihmisten kulkevan avopäin talvisäässä. Naiset eivät kuulemma käytä päähinettä siksi, että se litistää tukan. Jos hiukset ovat jo harvenneet niin, että päänahka loistaa hiusten läpi, niin eiköhän näyttäisi tyylikkäämmältä kulkea hattu päässä.

Myös jotkut ikämiehet kulkevat paljain päin harvat hapset liehuen tai kalju loistaen. He tuskin pelkäävät tukan litistyvän. Ehkä he luulevat näyttävänsä nuorekkailta.

Kovin on hakusessa varsinkin talvipukeutuminen enkä oikein usko, että syynä ovat leudot talvet, joita on ollut monena vuonna. Onhan meillä talvisin sentään sen verran koleaa, ettei kesätamineilla kerta kaikkiaan tarkene.

Pitäisiköhän kansalaisopistoihin ja jopa kouluihin saada kursseja, joilla opetetaan pukeutumaan sään vaatimalla tavalla? Samalla voitaisiin opettaa ihmiset arvostamaan vaatteiden laadukkuutta ja toimivuutta meidän ilmastossamme.

Näin voitaisiin päästä muodin orjallisesta seuraamisesta ja opittaisiin antamaan arvoa yksilöllisyydelle. Nythän varsin herkästi ajatellaan, että on kerrassaan juntti, ellei kulje milloin minkin trendin talutusnuorassa tai käytä merkkivaatteita.

Ehkä tämä valistuminen kävisi rinnan suomalaisen vaatevalmistuksen henkiin herättämisen yhteydessä.

Suomessa on nimittäin jo joitakin vuosia tehty työtä kotimaisen vaatetusteollisuuden saamiseksi jälleen voimiinsa. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatex järjesti tammikuun lopulla Finnish Catwalk -muotimessut, joiden-kuten edellistenkin messujen-tarkoituksena oli esitellä suomalaismuotia lähinnä kauppiaille ja medialle. Sitä kautta toivotaan mielenkiinnon kotimaiseen vaatetusteollisuuteen heräävän laajemminkin.

Tässä maassa on idearikkaita suunnittelijoita ja hyviä valmistajiakin löytyisi. Suostuisiko kansa maksamaan kotimaisuudesta, sillä täällä tehtyjä vaatteita tuskin saisi halpisketjuissa myytävien asujen hinnalla?

Eivätköhän ainakin eläkeläiset, jotka haluavat kulkea monissa riennoissaan tyylikkäinä ja iän muokkaamaan vartaloonsa sopivissa vaatteissa, olisi valmiit maksamaan kotimaisuudesta. Eivätkö vaatevalmistajat ole kiinnostuneita ikäihmisistä asiakkaina? Ainakaan mitään tunkua ei sillä sektorilla ole havaittavissa, vaikka melkoinen osa eläkeläisistä osaisi antaa arvoa laadulle ja tyylikkyydelle.