Remontista remonttiin

Elämämme on viime vuosina ollut remonttia toisensa jälkeen. Ensin toimistomme joutui pahan vesivahingon uhriksi. Itse olin kokouksessa Tukholmassa ja aviomies Helsingissä, kun ylimmän kerroksen saunan viemärivedet pulppusivat toimistoon.

Melkoisen epämiellyttävä yllätys lainehti lattialla Vaasaan palattuamme. Vesivahinkoa kuivateltiinkin sitten puoli vuotta. Kolmannes toimistosta oli muovihupussa, lattia betonipintaan asti kuorittuna ja kuivaaja lattialla. Käytännössä firma muuttikin kotiimme.

Tästä kaaoksesta selvittyämme oli vuorossa seuraava vesivahinkoevakko. Kotona kylpyamme päätti ennakkoon aikeistaan varoittamatta tyhjentyä viemärin tai lattiakaivon sijasta alakerran naapurin eteiseen.

Vakuutusyhtiön kanta oli yksiselitteinen: asuessaan 1960-luvulla rakennetussa kerrostalossa ottaa tietoisen riskin, että vesivahinkoja tapahtuu.

Siispä edessä oli uusi puolivuotinen vesivahinkoevakkoreissu.

Tällä kertaa muutimme toimistoomme siksi aikaa kun kotimme oli vuorostaan muovipussitettu ja betonipintaan saakka kuorittu, kuivaimet lattioilla huristen.

Yrittäjän onnea katastrofissa oli se, että saatoimme asua toimistossa. Viraston työpöydän alle ei taitaisi patjaa saada virittää.

Ajoitus kun monesti noudattelee Murphyn lakia tässä elämässä, niin tämä vesivahinko tietysti sattui päivää sen jälkeen, kun olin ehtinyt postittaa sukulaisille ja tuttaville kutsut toisen väitöstilaisuuteni väitöskahveille kotiimme.

Fatalistisesti täytyi todeta, että eihän väitös mikään kerran elämässä -tapaus ole, kun toistamiseen väittelee, ja lähettää perään tieto siitä, että tervetuloa DesNettiin sitten vaan.

Vuosi kului ilman remontteja, kunnes vuosikymmenen lumitalvi aiheutti kuivaustarpeen Ullanlinnan yksiöömme. Kattoterassin lumet sulivat läpi talon, ja taas kuivattiin ja kunnostettiin.

Yksi etukäteen suunniteltukin remontti löytyy. Vaasassa Bondegårdenista uusitaan tänä vuonna kaikki putkista sähköjohtoihin ja ikkunoista ilmastointiin. Huhtikuun lopun käytimme pakkaamalla jälleen kerran toimistomme pahvilaatikkoihin ja käärimällä mapit muoviin. Kun viimeinenkin painava hylly sisältöineen oli siirretty paikasta A paikkoihin B, C ja D, oli helpottavaa todeta kaiken olevan paketissa lähikuukaudet.

Totesimme, että nyt on järkevää remontoida myös kaikki kolme "Böndiksen" huoneistoamme tiptop-kuntoon. Siksipä tavaroiden raahaaminen ei rajoittunut toimistomme mappeihin ja huonekaluihin, vaan punnersimme ylös portaita mm. neljä kolmimetristä massiivipuutasoa.

Neljättä lähes 50-kiloista tasoa kierreportaita pitkin raahatessamme kävi kyllä mielessä, että piti sitten tämäkin ihan varmuuden vuoksi ostaa, kun kolmekin olisi riittänyt. Sattuneesta syystä tasot jäivät väliaikaisvarastoon neljännen kerroksen yksiöömme, kaksi lisäkerrosta olisivat jo aikaansaaneet sen verran mankeloidun olon, että olisi se viimeinen taso jäänyt kantamatta.

Mutta pääasia, että talo kohenee vaikka velka lisääntyy. Työmatkakin lyheni entisestään, sillä tietokoneet ja muut työvälineet oli siirrettävä remontin tieltä toistaiseksi kotiin. Ja kuntoilustahan se huonekalujen siirtelykin käy.

Johanna AhopElto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä