Positiivisia uutisia

Kun työkseen kirjoittaa, on mukavaa saada palautetta niiltä, jotka ovat lukeneet jonkin jutun.

Kommentteja tulee harvakseltaan aivan tuntemattomilta lukijoilta, vähän useammin tutuilta, ja kaikkein eniten toisilta ammattikirjoittajilta eli toimittajakollegoilta.

Työtoverien kommentteihin suhtaudun kuitenkin eri tavalla kuin palautteeseen sellaisilta lukijoilta, jotka varta vasten vaivautuvat lähettämään kirjeen tai sähköpostikirjeen. Ne ovat minusta todella arvokkaita.

Pidän leikekirjaa omista jutuistani, niistä, jotka arvioin säilyttämisen arvoisiksi. Leikekirjan väliin olen säilönyt myös lukijoilta saamani henkilökohtaiset kiitokset ja muut kommentit.

En lue niitä iltaisin nukkumaan mennessäni, mutta kun synkkä hetki tai epäusko omiin taitoihin yllättää, pieni kirjelappunen leikekirjan välissä ilahduttaa. Ainakin joku tykkäsi tuostakin jutustani!

Kiitosten kerjääminen ei tokikaan ole toimittajan tehtävä, eikä niitä kukaan ammattilainen ajattele juttua kirjoittaessaan.

Ajatukset keskitetään siihen, että kulloinkin käsillä oleva asia tulee kerrottua lukijoille niin totuudenmukaisesti, oikein ja selkeästi kuin mahdollista. Pohjalaisen viimeisimmässä lukijatutkimuksessa, joka tehtiin viime vuoden lopulla, kiiteltiinkin esimerkiksi lehtemme luotettavuutta.

Palautetta tuli kuitenkin monenlaista, kun on monenlaisia lukijoitakin.

Yksi vastaus minua hämmentää. Tämä toive toistuu lukijatutkimuksesta toiseen.

Kirjoittakaa positiivisempia uutisia!

Ei ole väliä, kuinka monesta kissasta/koirasta/lapsesta/naapurista, joka on pelastanut jonkun hengen, kirjoitamme.

Ei merkitse sekään, kuinka monta kertaa kerromme, että Pohjanmaan työllisyys on maan parasta tasoa, tai se, että raportoimme pientalotontteja tai Vaasa-opiston kursseja tai mitä tahansa palveluita olevan tarjolla enemmän ja monipuolisemmin kuin aiemmin. Ei huomata sitäkään, kun kerromme rohkeista oman elämänsä sankareista tai yrityksistä, jotka ovat valmiita rekrytoimaan lisää väkeä koska tahansa.

Aina toive on: kirjoittakaa positiivisempia uutisia.

Mikä on positiivinen uutinen?

Runsaat pari viikkoa sitten tein jutun siitä, että vuonna 2080 Vaasan kaupungin ympärivuotinen asutus on mahdollisesti levinnyt kauniiseen lähisaaristoomme.

Sundomin ja Gerby-Västervikin saariin rakennetaan omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja, teitä, siltoja... Niin ainakin Vaasan kaupungin kaavoituksessa on mietitty.

Onko se positiivinen uutinen? On, sanovat ne, jotka jo haaveilevat tyypillisestä vaasalaisesta unelmasta, omakotitalosta merenrannalla, aivan keskustan tuntumassa.

Ei, sanovat gerbyläiset ja västervikiläiset, jotka ovat keränneet nimiä hanketta vastustavaan adressiin. He näkevät suunnitelmat saariston tuhona.

Toive positiivista uutisista on absurdi. Uutinen voi olla samaan aikaan jollekulle hyvä, toiselle huono.

Siinä keskellä on toimittaja, uutisen kirjoittaja, joka ei aina voi määrätä juttunsa aihetta. Petoksista ja muista rikoksista, sairauksista, työttömyydestä, potkuista, kaikista ikävistäkin asioista on kirjoitettava, koska niitä on ja tapahtuu. Vaietako pitäisi?

Väitän, että kerromme myös positiivisia uutisia. Jos vain lukijan silmät ja mieli osaavat ne luettavaksi poimia.

Anne Laurila

Kirjoittaja on toimittaja